tag:blogger.com,1999:blog-89864232816638256562024-03-19T11:35:37.278+02:00UsvaUnknownnoreply@blogger.comBlogger107125tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-30088783470603225422018-01-13T13:19:00.000+02:002018-01-13T15:42:26.473+02:00Fiona Barton: Leski (2018)<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYz2Z3gYXNw1BQ9QCy8kTVJFnhV4wE04ROU6uGVaS63mCfcHwMWVxdwrdH0g5WVobZ9PMGiQHg0idIM13Ur0HpDkfgnvdxebaCvSLemHQhr5y2IGo4GK26A6q8hN-4YksHQQQoktxrREo/s1600/_DSC0540.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYz2Z3gYXNw1BQ9QCy8kTVJFnhV4wE04ROU6uGVaS63mCfcHwMWVxdwrdH0g5WVobZ9PMGiQHg0idIM13Ur0HpDkfgnvdxebaCvSLemHQhr5y2IGo4GK26A6q8hN-4YksHQQQoktxrREo/s640/_DSC0540.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Fiona Barton kouluttaa toimittajia ja on itsekin työskennellyt pitkään toimittajana ja uutispäällikkönä Ison-Britannian suurimmissa sanomalehdissä. Hän kiroitti paljon juttuja suuriin otsikoihin kivunneista rikostapauksista ja huomasi usein miettivänsä, kuinka paljon rikoksista syytettyjen miesten vaimot tiesivät heidän puuhistaan - tai edes halusivat tietää- Näistä mietteistä syntyi Bartonin esikoisromaani Leski. (Takakannen lipareesta)<br />
<br />
Leski kertoo kolmevuotiaan tytön, Bellan, katoamisesta. Yksinhuoltaja-äiti Dawn on ollut keittämässä pastaa, ehkä vähän laitellut pyykkiäkin narulle, ja sillä välin Bella on ollut leikkimässä talon pihalla. Bellaa ei kuitenkaan kuulu takaisin, ei löydy mistään, ei koskaan, ja Dawn ensin hätääntyy, sitten musertuu, sitten etsii ja etsii.<br />
<br />
Epäillyksi nousee lopulta Glen, entinen pankkivirkailija, nykyinen autonkuljettaja, innokas nettipornon kuluttaja, Jeanien aviomies. Päälle päin näyttää, että avioliitossa menee aivan hyvin, he teeskentelevät jopa suljettujen seinien sisällä, näyttelevät kotia. Avioliitto on kuitenkin hyvin muodollinen, kylmä ja salaisuuksia pullollaan. Ilmenee, ettei pari tunne toisiaan. Glen katoaa iltaisin vierashuoneeseen tietokoneelle, ja Jeanie ei tiedä mitä mies siellä tekee. Ei oikein välitäkään tietää, se on niitä "Glenin höpsötyksiä". <br />
<br />
Jeanie on mennyt nuorena naimisiin, eikä oikein osaa elää muuten kuin avioliittonsa kautta. Työ parturissa on taskurahan tienaamista, oikesti Glen tuo ruuan pöytään, ja myös ohjaa vaimoaan kaikissa päätöksissä. Milloin Jeanien on hyvä mennä töihin, millaisiin töihin ja milloin hame on liian lyhyt ja milloin on väärän väristä huulipunaa - se on kaikki Glenin päätösvallan alla ja Jeanie toteuttaa miehensä toiveita hartaasti ja kiittäen. Hyvä, kun hänellä on Glen, joka tietää, niin säästyy itse päätöksenteon vaikeudelta.<br />
<br />
Glen kuitenkin kuolee ja näin Jeaniesta tulee Leski. Vihdoin näyttämö ja päätöksenteko on Jeanien vastuulla, se tuntuu totta kai ylivoimaiselta, mutta houkutteleekin. Millaisen tarinan Jeanie miehestään kertoo?<br />
<br />
***<br />
<br />
Lukemisen jälkeen tuntuu pahalta. Tosi pahalta. Olen iloinen, että se on nyt ohi. Odotin vain että henkilöiden kärsimys päättyisi. Kun alussa luin rauhallisesti, lopussa menin pikaluvulla. <br />
<br />
Tuntuu pahalta, että Jeanie sillä tavalla menetti elämänsä elämällä varjossa ja oppimatta tekemään itsenäisiä päätöksiä. Hänhän oli nukke jota mies liikutteli. Mieskin tuntui suhtautuvan siten, että kun tuota Jeanieta on niin helppo kusta silmään. Uskoo mitä vain. Kyllä miestä lykästi kun saikin tuollaisen uskollisen, velton vaimon joka ei utele liikaa.<br />
<br />
Ja sitten se aviomies, Glen. Glen on miehenä jollain tapaa tuttu. Kaikki tietävät sen heikkoitsetuntoisen, riippuvaisen, manipuloivan ja lyttäävän tyypin, joka on loppujen lopuksi teoissaan ja sanoissaan hyvin ennalta-arvattava. Glen on juuri niin ällöttävä, jopa esittäessään huomaavaisen aviomiehen roolia, että olisin kaivannut kirjoittajalta jonkinlaista myönnytystä. En tuntenut mitään Gleniä kohtaan, ja aika vähän myöskään Leski-Jeania kohtaan, koska Jeanie oli avioliittonsa näännyttämä, ontto ja kyynelehtiessäänkin kuiva.<br />
<br />
Kirja kertoi uutismediasta, joka on vääristelevää ja tuhoavaa ja sotkee poliisitutkimuksia - toisaalta avittaa niitä. Valeuutisten kultakautena tämä on osuva kirja. Olen kokenut seiskapäivä-maailman itselleni vieraaksi - olen harvoin kiinnostunut muiden asioista, ilmiöistä enemmän. En silti sano, etten koskaan lukisi iltapäivälehtiä tai katsoisi telkkarista hömppää. Nyt ehkä paremmin ymmärrän, että katsomalla ja lukemalla rahoitan jotain, joka tuhoaa ihmisiä. Eihän kukaan ansaitse, että hänestä kerrotaan julkisesti väärää tietoa tai annetaan naurettava kuva reality-showssa? Työssäni toimittajana ymmärrän oikolukemisen merkityksen. Pitäähän ihmisten saada vaikuttaa siihen, mitä heistä julkisesti kerrotaan. Muu tuntuisi minustakin pahalta.<br />
<br />
Toimittajat parveilivat Jeanien etuovella niin ettei hän pystynyt käymään enää kaupassa ja tuntemattomat lähettelivät törkykirjeitä, joissa kyseltiin miltä tuntuu olla tappajan vaimo. Eihän ihminen ole vastuussa toisten tekemisistä, vain omistaan.<br />
<br />
Tavanomaisessa dekkarissa etsivä Bob Sparks olisi ollut kirjan keulahahmo, nyt tehtiin eri tavalla ja nähtiin syytetyn vaimon näkökulma. Kaikille, joita jo hieman kyllästyttää rikostutkijat, jotka hautautuvat liikaa johonkin tapaukseen, niin etteivät osaa ajoissa päästää irti, tämä on rikastuttavan raikas ja erilainen dekkaritrilleri, ja siinä sivussa hyvä empatiaharjoitus: miltäs sinusta tuntuisi olla Jeanien saappaissa?<br />
<br />
Arvio: ★★★½<br />
Sivuja: 366<br />
Kustantaja: Bazar<br />
<br />
<br />
<br />
Leski muualla: <br />
<a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2017/12/fiona-barton-leski.html">Rakkaudesta kirjoihin</a><br />
<a href="http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2018/01/fiona-barton-leski.html">Järjellä ja tunteella</a><br />
<a href="http://leenalumi.blogspot.fi/2018/01/fiona-barton-leski.html">Leena Lumi</a><br />
<a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2018/01/fiona-barton-leski-dekkaritiistai.html">Kirsin kirjanurkka</a><br />
<a href="http://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/2018/01/fiona-barton-leski.html">Kirjakaapin kummitus</a><br />
<blockquote class="tr_bq">
</blockquote>
Nautin Bartonin hyvästä tarinan sommittelusta ja lukijan pyörittämisestä. Mitä raskaan, todella ruman rikoksen varjo, edes pelkkä epäily, tekee sen piiriin joutuville? Millaisia ajatuksia ja tunteita käy läpi epäillyn puoliso? Mikä on hänen mahdollinen osuutensa tapahtumissa? Miten voi jatkaa parisuhteessa kaiken koetun jälkeen? <br />
<b>Kirsin kirjanurkka </b><br />
<br />
Missä määrin Jeanin sanoihin voi luottaa? Jonkinlaiseksi arvoitukseksi hän eittämättä jää, mikä on yksi tarinan tehokeinoista.<br />
<b> Kirjakaapin kummitus</b><br />
<br />
Jos pitäisi kuvata tätä tammikuun 16. päivä kauppaan ilmestyvää kirjaa vain yhdellä sanalla se olisi noir. <br />
<b>Leena Lumi</b><br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-9004635169749004152018-01-01T13:43:00.001+02:002018-01-01T13:43:50.906+02:00Vuoden 2017 luetuista kirjoistaLuin viime vuonna 78 kirjaa. Yritin vielä vuoden viimeisinä päivinä ottaa loppukirin, mutta en päässyt Goodreads-tavoitteeseen 80 kirjaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1LTKyYRK-tnZSkuXdSaUsGha1UO6QDYxkWvmnoWsPB_TIOqoLOPek2rnGS7oHMrzoh3ov0ijKxq3WXkR4WyvdlFd8wVlLC0GYnqGmJUZwQQ5WbNVCKc3hQFW5M-vEpaYltw7zT-qXc8g/s1600/_DSC0285.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1LTKyYRK-tnZSkuXdSaUsGha1UO6QDYxkWvmnoWsPB_TIOqoLOPek2rnGS7oHMrzoh3ov0ijKxq3WXkR4WyvdlFd8wVlLC0GYnqGmJUZwQQ5WbNVCKc3hQFW5M-vEpaYltw7zT-qXc8g/s640/_DSC0285.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-size: large;"><br />Vuoden parhaat </span><br /><span style="color: #134f5c;"><b>Hanya Yanagihara</b></span>: Pieni elämä<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Marisha Rasi-Koskinen</b></span>: Vaaleanpunainen meri<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Anne Leinonen</b></span>:<i> </i>Metsän äiti<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Aino Kivi</b></span>: Maailman kaunein tyttö<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Kerola</b></span>: Kaikenkarvainen kansa<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Lisa O'Donnell</b></span>: Mehiläisten kuolema<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Anni Saastamoinen</b></span>: Depressiopäiväkirjat <br /><span style="color: #134f5c;"><b>Liza Klaussmann</b></span>: Punaisen sään tiikerit<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Rainbow Rowell</b></span>: Eleanor & Park<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Yaa Gyasi</b></span>: Matkalla kotiin<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Emma Cline</b></span>: Tytöt<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Katja Kettu</b></span>: Yöperhonen<br /><br /><b>Mitä lisää ensi vuonna </b>Lisa
O'Donnell - Closed Door. Rainbow Rowell - Attachments, Fangirl,
Landline, Carry On. Paula Hawkins - Nainen junassa. Katja Kettu -
Kätilö, Piippuhylly.<br /><br /><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUQ3OcAN7AX_0peIQYLYzP_CPxpvhYMNyEfFGPI-TFTXEf0hRvdZ8LRzTkq4cY-BW4AawvjHWJmULRFIg66ZkoP9SX-iGH-0kdiei-LapiFPg3N7v10fE8fWQqoRyHDtqaJgfqN7nSRP4/s640/_DSC0116.JPG" width="640" /><br /><br /><br /><span style="font-size: large;">Rankat</span><br /><span style="color: #134f5c;"><b>Ane Riel</b></span>: Pihka<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Mari Manninen</b></span>: Yhden lapsen kansa<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Hanna Hauru</b></span>: Jääkansi<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Uzodinma Iweala</b></span>: Ei kenenkään lapset<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Affinity Konar</b></span>: Elävien kirja<br /><span style="color: #134f5c;"><b>BANDI</b></span>: Syytös - 7 kertomusta Pohjois-Koreasta<br /><br /><br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwrTlNZgDQQuHBYrC6aQUQ5EoZgBaZ5iUi-B1CTYXVrZnuAjFZcsEhAB0tFuT2bY7C_J6sye_bqUgx4EGZANcyzIEk895zx12dkCCfMPKWQmcbQY3DToHrB2CS-fovYg7KzAPE36GxsqQ/s1600/jukkal.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwrTlNZgDQQuHBYrC6aQUQ5EoZgBaZ5iUi-B1CTYXVrZnuAjFZcsEhAB0tFuT2bY7C_J6sye_bqUgx4EGZANcyzIEk895zx12dkCCfMPKWQmcbQY3DToHrB2CS-fovYg7KzAPE36GxsqQ/s640/jukkal.jpg" width="640" /></a></div>
<br /><br /><span style="font-size: large;">Pettymykset</span><br /><span style="color: #134f5c;"><b>Ian McEwan</b></span>: Pähkinänkuori<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Sarah Waters</b></span>: Vieras kartanossa<br /><b><span style="color: #134f5c;">Sanna Karlström</span></b>: Multaa sataa, Margareta<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Andrew Michael Hurley</b></span>: Hylätty ranta<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Jukka Laajarinne</b></span>: Pinnan alla pimeä<br /><span style="color: #134f5c;"><b>Jonathan Shaw</b></span>: Narcisa - tuhkien madonna<br /><br />
<h2>
Helmet 2017</h2>
<div dir="ltr">
<b>
<span style="color: #741b47;">1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis</span></b><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/tiina-raevaara-veri-joka-suonissani.html">Tiina Raevaara: Veri joka suonissani virtaa</a></li>
</ul>
<b><span style="color: #741b47;">
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">2. Kirjablogissa kehuttu kirja</span></span></b><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/03/deborah-levy-uiden-kotiin-2016.html">Deborah Levy: Uiden kotiin</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">3. Suomalainen klassikkokirja </span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Arto Paasilinna: Ukkosenjumalan poika<span style="color: #666666;"> (ei ehkä klassikko mutta kuitenkin)</span></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">4. Kirja lisää hyvinvointiasi</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/10/sadie-jones-kotiinpaluu-2016.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Sadie Jones: Kotiinpaluu</span></a></li>
</ul>
<b><span style="color: #741b47;">
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">5. Kirjassa liikutaan luonnossa</span></span></b><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/02/mikko-kamula-ikimetsien-sydanmailla.html">Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla </a></span></li>
</ul>
<b><span style="color: #741b47;">
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">6. Kirjassa on monta kertojaa</span></span></b><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/yaa-gyasi-matkalla-kotiin-2017.html">Yaa Gyasi: Matkalla kotiin</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/bandi-syytos-7-kertomusta-pohjois.html">BANDI: Syytös - 7 kertomusta Pohjois-Koreasta</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">8. Suomen historiasta kertova kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/09/laila-hirvisaari-hiljaisuus-2016.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Laila Hirvisaari: Hiljaisuus</span></a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/03/aino-kivi-maailman-kaunein-tytto-2016.html">Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö</a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em;">10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/02/jessie-burton-nukkekaappi-2017.html">Jessie Burton: Nukkekaappi </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/03/jonathan-shaw-narcisa-tuhkien-madonna.html">Jonathan Shaw: Narcisa - tuhkien madonna</a></span></li>
</ul>
<b><span style="color: #741b47;">
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja</span></span></b><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/11/saarikoski-laura-saarikoski-saska-trump.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Saarikoski Laura, Saarikoski Saska: TRUMP - Mies kuin Amerikka</span></a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">13. Kirja "kertoo sinusta"</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/huhtikuusta-ja-vahan-muusta.html">Hanya Yanagihara: Pieni elämä</a></span></li>
</ul>
<b><span style="color: #741b47;">
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella</span></span></b><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/06/luca-dandrea-rotko-2017.html">Luca D'Andrea: Rotko</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="https://usvankirja.blogspot.fi/2017/12/kerola-kaikenkarvainen-kansa-2017.html">Kerola: Kaikenkarvinen kansa - Miten koirista tuli miljoonabisnes</a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/huhtikuusta-ja-vahan-muusta.html">Han Kang: Vegetaristi</a></span></li>
</ul>
<b><span style="color: #741b47;">
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista</span></span></b><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/01/hanna-hauru-jaakansi-2017.html">Hanna Hauru: Jääkansi </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/04/kurt-vonnegut-teurastamo-5-eli-lasten.html">Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 eli lasten ristiretki </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">19. Yhdenpäivänromaani</span></b></span><br />
<ul>
<li>Tiina Raevaara: Laukaisu<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"> </span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/10/anni-saastamoinen-depresssiopaivakirjat.html">Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">21. Sankaritarina</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/06/affinity-konar-elavien-kirja-2017.html">Affinity Konar: Elävien kirja</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">22. Kuvitettu kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/12/kerola-kaikenkarvainen-kansa-2017.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Kerola: Kaikenkarvainen kansa</span></a></li>
</ul>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">23. <span style="color: #741b47;"><b>Käännöskirja</b></span></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/huhtikuusta-ja-vahan-muusta.html">Piper Kerman: Orange is the new black</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">24. Kirjassa selvitetään rikos</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/03/pekka-matilainen-takaisin.html">Pekka Matilainen: Takaisin nollapisteeseen</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">25. Kirja, jossa kukaan ei kuole</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/07/rainbow-rowell-eleanor-park.html">Rainbow Rowell: Eleanor & Park</a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">26. Sukutarina</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/06/olga-tokarczuk-alku-ja-muut-ajat-2007.html">Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/11/vuokko-sajaniemi-pedot-2015.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Vuokko Sajaniemi: Pedot</span></a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/03/blake-crouch-pimeaa-ainetta-2017.html">Blake Crouch: Pimeää ainetta </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia </span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/01/stephenie-meyer-kemisti-2017.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Stephenie Meyer: Kemisti</span></a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">30. Kirjan nimessä on tunne</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/11/dean-koontz-ilman-pelkoa-1999-moonlight.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Dean Koontz: Ilman pelkoa</span></a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">31. Fantasiakirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia </span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/arthur-conan-doyle-baskervillen-koira.html">Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">33. Kirja kertoo Intiasta</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/07/kishwar-desai-postimyyntilapset-2013.html">Kishwar Desai: Postimyyntilapset </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/katja-kettu-yoperhonen-2015.html">Katja Kettu: Yöperhonen</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">35. Kirjan nimessä on erisnimi</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/haruki-murakami-sputnik-rakastettuni.html">Haruki Murakami: Sputnik - rakastettuni</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">36. Elämäkerta tai muistelmateos</span></b></span><br />
<ul>
<li>Marko Annala: Värityskirja</li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/06/agatha-christie-kaikki-paattyy.html">Agatha Christie: Kaikki päättyy kuolemaan </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">38. Kirjassa mennään naimisiin</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="https://usvankirja.blogspot.fi/2017/09/liza-klaussmann-punaisen-saan-tiikerit.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Liza Klaussmann: Punaisen sään tiikerit</span></a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">39. Ikääntymisestä kertova kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/08/pasi-ilmari-jaaskelainen-vaaran-kissan.html">Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/03/petina-gappah-muistojen-kirja-2017.html">Petina Gappah: Muistojen kirja </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">41. Kirjan kannessa on eläin</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/10/eero-ojanen-suuri-suomalainen.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja - Kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen</span></a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">42. Esikoisteos</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/emma-cline-tytot-2016.html">Emma Cline: Tytöt</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/02/d-h-lawrence-lady-chatterleyn-rakastaja.html">D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/05/huhtikuusta-ja-vahan-muusta.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä</span></a></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/08/nelli-hietala-kielilla-puhumisen-taito.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito</span></a></li>
</ul>
<b><span style="color: #741b47;">
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja</span></span></b><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/12/liane-moriarty-hyva-aviomies-2014.html">Liane Moriarty: Hyvä aviomies</a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/02/marisha-rasi-koskinen-eksymisen-ja.html">Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän</span></b></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;"><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/02/mari-manninen-yhden-lapsen-kansa-2016.html">Mari Manninen: Yhden lapsen kansa </a></span></li>
</ul>
<span style="color: #741b47;"><b>
<span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">49. Vuoden 2017 uutuuskirja</span></b></span><br />
<ul>
<li><a href="http://usvankirja.blogspot.fi/2017/03/jukka-laajarinne-pinnan-alla-pimea-2017.html">Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä</a></li>
</ul>
<b><span style="color: #741b47;">
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja</span></b><br />
<ul>
<li><a href="https://usvankirja.blogspot.fi/2017/08/ian-mcewan-pahkinankuori-2017.html">Ian McEwan: Pähkinänkuori</a></li>
</ul>
</div>
<br /><span style="font-size: large;"><br />Bloggaamatta jäivät </span><b>Tiina Raevaaran</b> Laukaisu, <b>Arto Paasilinnan</b> Ukkosenjumalan poika, <b>Marko Annalan</b> Värityskirja, <b>Erika Vikin</b> Hän sanoi nimekseen Aleia, <b>Sarah Watersin </b>Vieras kartanossa, <b>Dennis Lehanen</b> Pimeyden kutsu ja <b>Charles Bukowskin</b> Tarinoita tavallisesta hulluudesta. <br /><span style="font-size: large;"><br /><br />Mitä haasteita </span><b><br />Lupaan lukea enemmän </b>historiaa, englanniksi ja tietokirjallisuutta<br />Osallistun <b>Helmet 2018</b> -haasteeseen & muihin matkan varrella mieluisiksi katsomiini<br /><b>#hyllynlämmityshaastetta</b> en aio edes enää yrittää. Nimimerkillä 2/12.Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-15802976389306255062017-12-28T20:10:00.001+02:002017-12-28T20:10:32.647+02:00Cecilia Samartin: Nora & Alicia (2012)<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Sisaret odottivat käytöksemme ja koulusuoritustemme olevan täydellisiä, ikään kuin maailma ei olisikaan murenemassa koulun takorautaporttien takana. Me kaikki teeskentelimme. Kun koulun suuret ikkunat helisivät jossakin päin Havannaa tapahtuneen räjähdyksen voimasta, sisar Roberta jatkoi Shakespearen lukemista ääneen kuin mitään ei olisi tapahtunut.</span></blockquote>
</blockquote>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjigyy8_t2fuBpKpsnm0RVBNLp2OLFo2XWNF_U06Jt-dbdE14kmSSO-LT1dn2yk0ZW9GKSQjX_8h0ZTYHZSx4FCP-BbCQAAXhC5qYYW_NdBWy4lJwf_GGS3n7SRQGkN1jP8hhiQNGZEUCs/s1600/_DSC0454.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjigyy8_t2fuBpKpsnm0RVBNLp2OLFo2XWNF_U06Jt-dbdE14kmSSO-LT1dn2yk0ZW9GKSQjX_8h0ZTYHZSx4FCP-BbCQAAXhC5qYYW_NdBWy4lJwf_GGS3n7SRQGkN1jP8hhiQNGZEUCs/s640/_DSC0454.JPG" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
Olisin lukenut Nora & Alician (Broken Paradise/Ghost Heart) jo aiemmin jos olisin tiennyt sen näin hyväksi kirjaksi. Cecilia Samartin oli hyvä jo Senor Peregrinossa, mutta pääsee tässä aivan erilaiseen mittasuhteeseen kuvaamalla Kuuban värikkäitä historillisia vaiheita Batistasta Castroon. Samartin on syntynyt Kuubassa, mutta joutunut perheineen pakenemaan Castron sotilashallintoa Yhdysvaltoihin.<br />
<br />
Nora & Alicia sijoittuu pitkälle aikajänteelle. Se alkaa serkusten ollessa lapsia, Nora, 9, ja Alicia, 10. He elävät viatonta aikaa köllötellen milloin Varaderon rantahiekassa ja välillä uimaan askallellen. Kerrankin alkupuhe pitää paikkansa: tunsin melkein suussani Kuuban rehevät maut, poltin jalkani rantahiekassa, kaipaan saippuaa - ja pyyhin meren suolaisiin pärskeisiin sekoittuneita kyyneleitä poskiltani. Kirja on rakkaudesta Kuubaan.<br />
<br />
Vuosilukuja ei anneta, mutta aika sijoittuu luultavammin 70-luvun lopusta nykypäiviin, sillä Nora ja Alicia kuulevat pommien räjähdykset lapsuudenkotinsa ikkunasta ja seuraavat uutisista yhdessä muun perheen kanssa kun Fidel Castron aikakausi alkaa. Olin hirvittävän kiinnostunut aina kun kirja kääntyi kuubalaiseen kulttuuriin: mitä he puhuvat, mihin he uskovat, mitä he syövät, miten he ajattelevat?<br />
<br />
Pitkään siis Nora ja Alicia eivät saa nauttia viattomasta lapsuudesta. Toisaalta vanhemmat ja suku ovat rakastavaisia ja suojelevia, toisaalta hyvin rajoittavia. Naisille tai tytöille ei kuulu tietyt oikeudet, esimerkiksi seurustelu miessukupuolen kanssa ilman esiliinaa, ennen avioliittoa. Erityisesti hankalaa on suhtautuminen mustiin, ja kun Alicia iskee silmänsä afrokuubalaista santeria-uskontoa harjoittavaan Tonyyn, ei sitä katso äiti hyvällä. Täysverinen espanjalainen sitä olla pitää!<br />
<br />
Kun vallankumous on verisimmillään, eikä ota laantuakseen, aletaan perheessä miettiä, mihin voitaisiin päästä pakoon korruptoitunutta valtiota. Amerikka esiintyy heille mielikuvissa rikkauden ja onnen tyyssijana, vaikka kotimaasta lähtö tuntuu kitkerältä. Kirja selitti minulle pakolaisuuden niin, että pyyhin kyyneleitä vieläkin. Hetkellisesti ymmärsin, miltä se mahtaa tuntua, kun on pakko jättää oma maa, ehkä perheenjäsenkin nälkään ja epävarmuuteen, ja miten ymmärtämätön voi olla vastaanotto toisessa maassa, johon on vaikea juurtua. <br /><br /><i>En enää tunne syyllisyyttä, eikä sinunkaan pitäisi sitä tuntea, sillä emme me pettäneet maatamme, Nora. Meidän maamme petti meidät. </i></blockquote>
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★★★<br />
Kustantaja: Bazar</div>
<div style="text-align: center;">
Sivuja: 383</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
<b>Nora & Alicia blogeissa</b><br />
<a href="http://www.kirjaintenvirrassa.com/2011/01/cecilia-samartin-nora-alicia.html">P.S. Rakastan kirjoja, Kirjainten virrassa, </a><a href="http://luminenomena.blogspot.fi/2011/01/cecilia-samartin-nora-alicia.html">Lumiomena</a><br />
<a href="http://kirjamieli.blogspot.fi/2011/01/cecilia-samartin-nora-alicia.html">Kirjamielellä, </a><a href="http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2011/04/cecilia-samartin-nora-alicia.html">Kirjahamsterin lukuvinkit, Mari A:n kirjablogi</a></blockquote>
</div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-large;"><br />"</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
Samartin kuvaa hienosti sitä sydämeen koteloitunutta surua, joka seuraa
olosuhteiden pakosta johtuvaa eroa kotimaasta ja rakkaimmistaan. Hän
antaa kasvot siirtolaisille, joiden on pakko yrittää sopeutua uuteen ja
erilaiseen ympäristöön, sekä ihmisille jotka ottavat heidät vastaan,
kuka suopeasti, kuka taas täynnä halveksuntaa.<br />
<b>P.S. Rakastan kirjoja </b><br />
<br />
Aika ennen vallankaappausta jää kummittelemaan kaikkien, myös lukijan,
mielessä sadunomaisena paratiisina. Kuubaan jääneiden kurjuus on jotain,
jota voisi luonnehtia sanoinkuvaamattomaksi, joskin Samartin osaa
kirjoittaa ihmisten tunnot auki.<br />
<b>Lumiomena</b><br />
<br />
<i>Nora & Alicia </i>on silti muutakin kuin jatkuvaa tunteiden
vuoristorataa, se on rentouttavaa uppoutumista vieraaseen kulttuurin,
menneisyyteen ja tarinaan, jollaista en ollut aiemmin kuullut. <br />
<b>Kirjainten virrassa</b></blockquote>
Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-26614464253375588312017-12-28T14:51:00.001+02:002017-12-28T14:51:31.089+02:00Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Trisha ei antanut pakokauhulle periksi yhtäkkiä kuten käärmeen nähdessään vaan omituisesti vähitellen, maailmasta syrjään vetäytyen, ulkoisen tietoisuuden pois sulkien.</span></blockquote>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaWJ3_Ae_0GKoCSnY5omBEWBFJsGG5dVcT5s2C69g8y_63IzJYZU9OmURBY3TeN_n260QZTQoygNX3o1ra9jTDJ7Q2zr6lSwkvQtYAWUp4o0Cg-XqhPpBY_bqn2X-lq5-yWAd2xCmdbYM/s1600/_DSC0465.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaWJ3_Ae_0GKoCSnY5omBEWBFJsGG5dVcT5s2C69g8y_63IzJYZU9OmURBY3TeN_n260QZTQoygNX3o1ra9jTDJ7Q2zr6lSwkvQtYAWUp4o0Cg-XqhPpBY_bqn2X-lq5-yWAd2xCmdbYM/s640/_DSC0465.JPG" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<br />
Tässä tarinassa on jotain hannujakerttumaista. Trisha, 9, ja Pete, 14, lähtevät äitinsä kanssa patikkaretkelle Länsi-Mainen metsään. Avioeron tuoksinassa on Quilla tuonut lapset Bostonin lähiöstä Etelä-Maineen, ja viikonloppuisin hän tahtoo viedä lapsia sivistysmielessä milloin tutustumaan oppikirjan kanssa luontoon tai kiertokävelylle museoon.<br />
<br />
Suhde kilttiin ja osittain huomaamattomaan Trishaan ei paina äidin mieltä samoin tavoin kuin suhde murroisikäiseen Peteen, joka arvostelee jatkuvasti vanhempiensa valintoja. Jopa patikkaretkellä Trisha jää erilleen Petestä ja äidistä, ja niinpä hän aikookin näyttää heille närhen munat<i>. Oikaisen tästä vähän. Siinäpähän miettivät, että mihin Trisha katosi!</i><br />
<br />
Käy tosin niin, että Trisha kadottaa suuntavaistonsa, ja eksyy. Näin kirja nostaa Trishan näyttämölle, muita ei enää ole olemassa: vain karu luonto ja ihmislapsen selviytymistaistelu. King kuvaa luontoa tässä erityisen herkullisesti, jopa jumaloivasti. <br />
<br />
Jos itse olisit alttiina luonnon oikuille, olettaen että kuolet hiljalleen nälkään, pysytkö henkisesti vahvana? Saisitko lohtua marjoista, pähköinöistä, majavista ja peuroista vai pelkäisitkö liikaa metsässä sinua tuijottavaa hirviötä? Eksyineiden jumala on siitä onnistunut, että tunsin nahoissani uupumuksen, nälän ja epätoivon jonka Trishakin tunsi rämpiessään eksyttävässä erämaassa. Kirja meni fyysisesti nahan alle.<br />
<br />
Trisha on päähenkilönä neuvokas likka: hän muistaa äidin opit marjoista joita voi syödä ja tuntee isän vaativan katseen, joka yllyttää olemaan rohkea. Seuranaan Trishalla on mielikuvituksensa tuotteita, erityisesti ihailemansa baseball-tähti Tom Gordon. Se hieman lievittää yksinäisyyttä.<br />
<br />
Trishan suloisuutta nostaa huudahdukset: Paskaa paahtoleivällä!, mutta tarina tuntuu vajoavan suohon keskikohdilla. Se seisoo paikallaan, Trisha rämpii rämpimistään, mitään ei oikeastaan tapahdu. Tietenkin se korostaa kaiken kauheutta ja pitkäpiimäistä vaeltamista. Särmä puuttuu kuitenkin ja itse hirviökin luimii vain pusikossa.<br />
<br />
Ennen Eksyneiden jumalaa (Girl Who loved Tom Gordon) oli Stephen King ehtinyt kirjoittaa yli 30 suomennettua teosta, joten aloittelijan hapuilusta ei tässä ole kyse, vaan haistan pikemmin pientä laimentuneisuutta - aivan kuin mehut olisi annettu jo aiemmin, johonkin toiseen tarinaan.</blockquote>
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★½</div>
<div style="text-align: center;">
Kustantaja: Tammi</div>
<div style="text-align: center;">
Sivuja: 299</div>
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
<b>Eksyneiden jumala blogeissa</b><br />
<a href="http://salainenelama.blogspot.fi/2016/03/stephen-king-eksyneiden-jumala.html">Päiväunien salainen elämä, </a><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2015/10/stephen-king-eksyneiden-jumala.html">Mustelumo ja </a><a href="http://olenlukenut.blogspot.fi/2015/11/eksyneiden-jumala-stephen-king.html">Olen lukenut ja luen edelleen</a></blockquote>
</div>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-large;">"</span></div>
Eksyneiden jumala ei ole Kingille tyypillistä yliluonnollista kauhua, vaan pikemminkin selviytymistarina, joka tutkii hädänalaisen ihmisen psykologiaa. Siinä mielessä se on sukua Kingin aikaisemmalle romaanille Julma Leikki, jossa sänkyyn kahlittu nainen etsii pakotietä. <br />
<b>Päiväunien salainen elämä</b><br />
<br />
Trisha on ihana peppipitkätossumainen hahmo, joka pahassa tilanteessa tekee parhaansa, eikä pelkää panna karhullekaan hanttiin. <br />
<b>Mustelumo </b><br />
<br />
Tätä uskallan suositella myös niille, jotka karsastavat Kingin kauhukertomuksia. Mielestäni tämä hurja on seikkailu, missä oikeasti jännittää lapsen puolesta. Pelkää pahinta ja toivoo parasta. <br />
<b>Olen lukenut ja luen edelleen</b></blockquote>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-62547109220833328932017-12-28T13:31:00.001+02:002017-12-28T14:36:20.621+02:00Liane Moriarty: Hyvä aviomies (2014)<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Hän ei muistanut, miksi oli ylipäätään tullut ruokakomeroon. Ehkä siihen ei ollut muuta syytä kuin se, että hän oli yrittänyt rauhoittua katsomalla Tupperware-astioitaan. Niiden tilaa säästävien muotojen miellyttävää, tarkoituksenmukaista geometriaa. Siniset, ilmatiiviit kannet pitivät kaiken tuoreena ja raikkaana. Cecilian ruokakomerossa ei ollut pilaantuvia salaisuuksia.</span></div>
</blockquote>
</div>
</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3DatHE49jOgv3-7HCjU0Uienfr-UInkSq5DAXnbpQmIKbclYxHnruNvQCKSkNHm0gaVIIGjUev0VACam-eoH-9BsK4omZruxdX-oOT3jv0gDHkwqzm7oKCpVx4hx9bmcYq2oNx1DQ3LU/s1600/_DSC0458.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1069" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3DatHE49jOgv3-7HCjU0Uienfr-UInkSq5DAXnbpQmIKbclYxHnruNvQCKSkNHm0gaVIIGjUev0VACam-eoH-9BsK4omZruxdX-oOT3jv0gDHkwqzm7oKCpVx4hx9bmcYq2oNx1DQ3LU/s640/_DSC0458.JPG" width="576" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
Australialaisen Liane Moriartyn viihdekirjalta tuoksahtava <i>Hyvä aviomies</i> valikoitui luettavaksi yksin siksi, että tarvitsin viimeisen rastin Helmet-haasteeseen. Sinänsä en uskonut saavani suurta elämystä, ja koska odotukset olivat alhaiset, nautin kirjan nokkelasta sarkasmista ja purevista ihmissuhdeanalyyseistä enemmän kuin olin odottanut. Kirja myös lakkautti joulukuisen lukujumin ja siksikin se nousti pisteissä korkealle.<br />
<br />
Kirja kertoo pääsiäisviikon tapahtumista kolmen naisen vinkkelistä. Jokaisen voi ehkä ajatella tekevän omanlaisensa ylösnousemuksen. Sosiaalisissa suhteissa korkealle kohonneella tupperware-emäntä Cecilialla on kaikki hyvin jokaisella elämän osa-alueella: ihana mies joka huomioi lapset ja Cecialian, suhteessa on intohimoa ja lämpöä. Kunnes Cecilia löytää ullakolta miehensä kirjoittaman kirjeen - Cecilialle. Luettava kuoltuani. Pitäisikö kirje avata, vai kunnioittaa miehen pyyntöä?<br />
<br />
Mainosalalla menestyvä Tess törmää kolmiodraamaan, joka tulee täysin puun takaa, kun mies ilmoittaa rakastavansa hänen serkkuaan ja samalla parasta ystäväänsä. Tess mätkii kahvit rakastavaisten naamaan, ottaa poikansa matkalaukkuun ja lähtee lapsuudenkotipaikkaansa nuolemaan haavojaan, nokka pystyssä. <br />
<br />
Rachel on tyttärensä väkivaltaisesti menettänyt äiti, joka on jäänyt yksinäiseen suruunsa kylpemään, elämänsä ainoana tavoitteena löytää tyttärensä murhaaja. Hän katselee iltaisin videonauhalta tytärtään, käsi hipoo hiuksia, mutta kaikki tämä ei tuo tytärtä yhtään elävämmäksi. Aina hetkittäin Rachel muistaa, että hänellähän on poika. Kirja ei näin sano, mutta minä ajattelen - että Rachel olisi ehkä antanut poikansa, jos vain saisi tyttärensä takaisin.<br />
<br />
Näiden naisten tarinat limittyvät viikossa toisiinsa tavalla jota en olisi arvannut. Juoni oli minulle toissijaista, keskityin henkilöihin. Räpätäti Cecilia, jota pidetään kaikkivoipana ei olekaan niin vahvoissa kantimissa, kun miehstä paljastuu kyseenalaisia asioita jotka horjuttavat perheen puhtoista mainetta, ja Tess, jota taas pidetään hissukkana, onkin vahvempi ja viisaampi kuin olisi itse uskonut. <br />
<br />
Nauraa hekottelin, mutta itkua en turissut. Kirja on alussa parempi kuin lopussa, jolloin keskushenkilöiden ratkaisut alkavat vähän ottaa pattiin. Onko se, että lakaistaa lattian alle tosiaan vahvuutta ja anteeksiantoa? Että kun toisen virheet tajuttuaan pystytään rakentamaan suhde uudelleen? Vai onko se pelkoa elämän muuttumisesta, tutun ja turvallisen menettämisestä? Kun pitäisi repiä tuttu maailma silpuiksi ja alkaa etsimään uusia palasia? <br />
<br />
Yllättäin kirja myös iski minulle moraalisen dilemman - en olisi halunnut, että murhaaja jää kiinni. En pitänyt siitä, miten yksipuolisen petollisina aviomiehet esiteltiin. Opin itsestäni, että suhtaudun ylemyydentuntoisesti lähiöäitiyteen, kiiltokuvaan, jota Cecilia edustaa. Lupaan itselleni olla vähän parempi ihminen ensi vuonna, samalla viivalla muiden kanssa. Mietin myös, paljonko Tupperaware hyötyi kirjan mittaisesta mainoksesta? <br />
<i><br />Cecilia ei ollut koskaan tavoitellut muuta kuin tavallisuutta. Tässä minä vain olen, tyypillinen lähiöäiti, hän huomasi joskus ajattelevansa, aivan kuin joku olisi syyttänyt häntä siitä että hän halusi hiljaa mielessään olla jotakin muuta, jotakin ylivertaista. <br /><br />Aivan kuin äitiys olisi urheilua, jossa hän oli päässyt huipulle. Olis kuin Cecilia olisi ajatellut: kuinka pitkälle tässä voi edetä?<br /><br />Kaipasiko hän jotain kohtalokasta, esimerkiksi kaupungin jakavaa muuria, osatakseen arvostaa omaa tavallista elämäänsä? --- Sitäkö sinä haluat, Cecilia, kivaa, isoa, jännittävää tragediaa?</i> </blockquote>
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
Arvio: ★★★½<br />
Kustantaja: WSOY<br />
Sivuja: 444</blockquote>
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<b>Hyvä aviomies blogeissa</b><br />
<a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2014/08/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Kirsin kirjanurkka, </a><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2014/10/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Kirjan pauloissa</a><a href="https://kirsimaria.wordpress.com/2015/10/21/liane-moriarty-hyva-aviomies/">, Illuusioita</a><a href="http://kirjahyllyssablogi.blogspot.fi/2017/03/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">, Kirja hyllyssä</a><a href="http://ullankirjat.blogspot.fi/2015/04/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">, Ullan luetut kirjat, </a><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hyva-aviomies/">Kirjavinkit</a><a href="http://leenalumi.blogspot.fi/2014/09/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">, Leena Lumi</a><a href="http://hemulinkirjahylly.blogspot.fi/2015/08/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">, Hemulin kirjahylly</a><a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2014/09/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">, Rakkaudesta kirjoihin</a><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">, Anna minun lukea enemmän</a><a href="http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2016/02/liane-moriarty-nainen-joka-unohti.html">, Amman lukuhetki</a><a href="https://tuijata.wordpress.com/2016/11/04/liane-moriarty-hyva-aviomies/"> ja Tuijata</a></blockquote>
</div>
<div style="text-align: right;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">"</span></span></blockquote>
</div>
<blockquote class="tr_bq">
Vakavasta pohjavireestä huolimatta Hyvä aviomies on kepeää, jopa hauskaa luettavaa. Moriarty tekee napakoita ja huvittavia huomioita arjesta ja ihmissuhteista. <br />
<b>Kirsin kirjanurkka</b><br />
<br />
Näennäisen kepeää, vaivatonta tekstiä ja dialogia, joka on kuitenkin pirullisen tarkkaa ja herkullisen havainnoivaa.<br />
<b>Kirja hyllyssä</b><br />
<br />
Takakansiteksi ja ehkä kansikuvakin viittavaat siihen, että sisältö saattaisi olla kepeää hömppää. Sitä se ei kuitenkaan ole. <br />
<b>Hemulin kirjahylly</b><br />
<br />
En ehkä ymmärrä kaikkia kirjan saamia kehuja, mutta minusta tämä oli silti hyvin tehty viihderomaani. Eniten tästä tulee mieleen Joy Fieldingin sekä jännityksellä höystettynä Jojo Moyesin kirjat. Suosittelen tätä kirjaa kesään lomalukemiseksi. <br />
<b>Ullan luetut kirjat </b></blockquote>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-26194268890436741712017-12-09T12:46:00.001+02:002017-12-09T12:51:23.040+02:00Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
Miten koirilla tehdään bisnestä ja kuka käärii rahat? Kasvattaako suosio jo sairaita koiria? Miten varmistaa, että oma lemmikki on eettinen valinta ja saa arvoisensa elämän? </blockquote>
</blockquote>
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXXniho_ttLCypuw-6lZuocWvog5IV_LdaqhSUsUOezN8k_d30Am-fx5uDQjONIlX6XZYQ37I8BHxv5mjBiCrKZc2f-XMbq7c0klq4BJX0boY4sdk9zW9P-C3FG9R1i12wrcwuZkzYBM8/s1600/_DSC0401.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXXniho_ttLCypuw-6lZuocWvog5IV_LdaqhSUsUOezN8k_d30Am-fx5uDQjONIlX6XZYQ37I8BHxv5mjBiCrKZc2f-XMbq7c0klq4BJX0boY4sdk9zW9P-C3FG9R1i12wrcwuZkzYBM8/s640/_DSC0401.JPG" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<b>Kaikenkarvainen </b>kansa on ehdoton hankinta koiran hankintaa suunnittelevalle, mutta myös koiran jo omistavalle. Kuulun itse molempiin. Poden koirakuumetta vaikka vieressä jo tuhisee! Yritän malttaa mieleni, sillä toisiin koiriin tottumaton omakoirani luultavasti stressaantuisi uudesta perheenjäsenestä, eikä kodin neliötkään anna myöten. <br />
<br />
<b>Kaikenkarvaisen </b>kansan luettua tuli viisaampi olo. Sain vihdoin jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä pentukauppa monimuotoisuudessaan voi olla ja minkä kaiken suhteen on oltava varuillaan. Pidin kirjan otteesta: se on koiria ehdottomasti rakastava, mutta myös ihmisten koirarakkautta ymmärtävä. Se tuo esille monta ajatusta, jotka ovat olleet minunkin mielessäni. Pitäisikö olla yli-ihminen, että pärjää koiran ruokinnan kanssa? Olenko huono koiranomistaja kun en syötä raakaruokaa? Mitä on oikeaoppinen koirankoulutus? Pitääkö koiran kanssa välttämättä harrastaa? <br />
<br />
<b>Kirja </b>alkaa vaikeimmasta aiheesta, koirien jalostamisesta. Se vetää mielen matalaksi. Olemme ihan kamalia, olemme frankenstainin luojia. Olemme itsekkäitä. Olemme egoisteja. Vihaan ihmisiä.<br />
<br />
<b>Kirja </b>jatkuu pentukauppaa käsitellen. Tässä vaiheessa jätin kirjan muutamaksi viikoksi lojumaan. En pystynyt. Meni ihmisten julmuus ihan sieluun. Parin viikon päästä palasin asiaan. Kovetin sydämeni ja ajattelin, että sehän on vain kirjaimia, ei se voi satuttaa. <br />
<i>Luoja varjelkoon eläimiä niiden ystäviltä</i>, toteaa kirjakin. <br />
<br />
<b>Kohdassa </b>3 - <i>Koirabisnes: Kun koira sairastaa</i>, alkaa lukeminen jo sujua. Teksti käsittelee koiravakuutuksia, tauteja jotka tulevat maailmalta, eläinlääkärimaksujen kasvua. Saan paljon uutta tietoa. Haastateltavia on runsaasti. Jokainen kolo on käännetty.<br />
Kohta 4 - <i>Koulutus ja harrastaminen: Koiranelämää</i>, on kirjan kiinnostavin. Enpäs tiennytkään, että Suomessa on jo koirapäiväkoteja, joissa vietetään koirasynttäreitä! <br />
<br />
<b>Tunnistin </b>itseni monesta kohdasta. Tietysti tahdon, että koirani syö sitä parasta ja terveellisintä koiranruokaa. Ja - voi kamala sentään - olen jopa miettinyt koirani hautapaikkaa etukäteen. Olen turhamaisesti ostellut koiralleni villapaitojakin, vaikka eihän se niitä välttämättä tarvitse. Ajokoiran turkissa tarkenee. Olen miettinyt rescue-koiran hankintaa, myös pennun hankintaa, mutta luin tämän kirjan onneksi ensin. Maltan vielä. <br />
<br />
<b>Kirjan </b>lukemisen jälkeen olo on hämmentynyt. Miksi meillä on koiria? Harva "tekee" niillä mitään. Elääkö oma koirani varmasti hyvää, täysipainoista koiranelämää? Pitääkö minun tuntea syyllisyyttä, kun omistan ajokoiran, eikä se saa toteuttaa riistaverisyyttään? Koira, totta kai, tekee ihmisilleen hyvää, mutta teemmekö me koirillemme tarpeeksi hyvää? </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<b>Kirjan </b>ovat kirjoittaneet Päivi Kerola, Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen ja Annina Vainio.</blockquote>
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
Arvio: <b>★★★★</b>½<br />
Sivuja: 254<br />
Kustantaja: WSOY</blockquote>
</div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-67961534519907396202017-11-27T20:42:00.000+02:002017-11-27T21:08:19.947+02:00Clive Barker: Veren kirjat #1 (1989)<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<i>Kuolleilla on valtatiensä.</i><br />
<i>Ne kulkevat, aavejunien, univaunujen erehtymättömät linjat, elämämme jälkeisen autiomaan poikki, kuljettaen ajasta eronneiden sielujen loputonta liikennettä. </i></blockquote>
</blockquote>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir63lp3JAuo_x-0ZI9CF7wie4kr14ADMOS3-82reh1zfHAomXWborZwbRohyKD9efS9oWe7-L1q74SoiVZfaj-yhfOW-h09OocbKpFoNVgDL4Srle8wODfe7eKRoTMCdzOrCskwYcYGdU/s1600/_DSC0235.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1032" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir63lp3JAuo_x-0ZI9CF7wie4kr14ADMOS3-82reh1zfHAomXWborZwbRohyKD9efS9oWe7-L1q74SoiVZfaj-yhfOW-h09OocbKpFoNVgDL4Srle8wODfe7eKRoTMCdzOrCskwYcYGdU/s640/_DSC0235.jpg" width="576" /></a><b>Brittiläisen </b>ohjaajan, kuvataiteilijan ja kirjailijan kuusiosaiseksi venähtäneestä <i>Veren kirjat</i> -kauhunovelli-sarjasta on tullut kuuluisa ihan syystä. Nämä novellit ovat omaperäisiä, hävyttömän seksuaalisia, sairaita, verisiä, mustanhauskoja, karmivia, päättömiä, yliampuvia ja sitten kuitenkin ihan paikallaan. Nautinnollisia, jos tykkää splatterpunkista. <br />
<br />
<i><b>Veren </b>kirja</i> -nimikkonovelli aloittaa novellien jatkumon. Veren kirjoissa näyttämöllä ovat ne, jotka aavejunassa kulkevat. Ne joiden tarinat ovat kirottujen valtatielle, veren kirjaan kirjoitetut. Jokaisessa novellissaan Veren kirjat esittelee yhdenlaisen pahuuden ruummiillistuman. <i>Keskiyön lihajunassa</i> se on tavallinen toimistotyöntekijä, jolla on öinen salaisuus. <i>Supatuksessa </i>perheenisä. <i>Sianveren blues</i>issa nuori rikoksentekijä. <i>Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta </i>-novellissa huono näyttelijä. Ja <i>Kukkoilla kaupungit</i> - novellissa, tavallinen homoseksuaali, joka näkee kaupunkien taistelevan.<br />
<br />
<b>On </b>hankala selittää Clive Barkeria. Barker on vähän erilainen kuin muut, tarkoituksella. Vaikea sanoa, onko miehessä halu shokeerata, vai kumpuaako epätavalliset ideat miehestä ihan kuin itsestään. Ja saako näistä väkivaltatarinoista nauttia? Osa Clive Barkerin novelleista on niin sekopäisiä että tuntuu lähes pahalta rakastua niihin. <br />
<br />
<b>Mutta </b>jytyä riittää. Näitä novelleja lukiessa ei tuntunut, että ne olisivat tylsistyneet ajan hampaitten pureskelussa. Ei näitä tarvinnut lukea siksi, että kun "kaikkihan ovat lukeneet ja kun se on klassikko". <br />
<br />
<b>Olen </b>jo aimmoisista ajoista halunnut tutustua Poeta rakastavaan Barkeriin, ja tein sen jostain syystä vasta nyt. Ehkä nuorempi minä olisi ollut vielä enemmän innoissaan. Nyt ehkä kuitenkin ymmärsin korneimmatkin vitsit, jotka olisin ohittanut muutamia vuosia sitten. Ja aion jatkaa tällä matkalla, mihin se valtatie viekään.<br />
<br />
<b>Barkeria </b>tuntuu kiehtovan elämän mysteeri, miksi me täällä olemme ja mitä tekemässä. Ja onko tämä kaikki tässä vai onko jossain salainen maailma? Kamppaileeko jumala ja saatana keskenään? Jos ihminen antaa itsensä saatanalle ja liityy kuolleiden valtatiehen, onko se toisaalta hullumpaa? Voihan siinäkin porukassa olla ihan mukavaa. Barkerilla on varmasti mielessään monta salaliittoteoriaa, niin jumalasta kuin hallituksesta. Terveyden merkki on se, että osaa muodostaa niistä vitsejä.<br />
<br />
<b>Parasta </b>kai oli se, että Barker osaa luoda fantasiamaailmaan, johon solahtaa helposti kuin Stuart Gordonin <i>Re-Animatoriin</i> (1985) tai George A. Romeron <i>Creepshow</i>'hun (1982). 1980-luvun kauhuscifi-elokuvissa on jotain kummallisen kivaa, mistä juuri minä pidän. 80-luvun elokuvat tuovat ihanan nostalgisen olon ja todellisuus karkaa tosi kauas.<br />
<br />
<b>Minua </b>sytytti kaikkien novellien erilaisuus. Vielä tässä avausosassa ei ollut toistuvia kaavoja, mutta tietysti jokaisella kirjailijalla on omat tavaramerkkinsä. Tässä ei ollut riivattuja lapsia tai perhettä joka ostaa talon joka onkin kas kummaa historiallinen kummitustalo, <i>thank lord.</i> Annan viisi tähteä mielikuvituksen käytöstä, mutta jos jotain nurisisin, sanoisin, että osa tarinoista yökötti yhtä paljon kuin kiehtoikin. Se oli tietysti tarkoitus. Ja olkaa eri mieltä, mutta minusta tässä oli jotain kaunista.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
Arvio: ★★★★★<br />
<br />
Sivuja: 159<br />
Kustantaja: Jalava</blockquote>
</div>
</blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-18364469445597819602017-11-18T13:26:00.001+02:002017-11-18T14:35:36.897+02:00Diane Guest: Kauhujen talo (1993)<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Minä hyppään". Ajatus tuli mieleen niin selkeäni aivan kuin joku olisi lausunut sen ääneen. "Olen menettänyt järkeni ja tapan itseni.".</i><br />
<i>Vähän aikaa hän seisoii lamaantuneena ja kuuli vain sydämensä sykkeen ja maininkien pauhun alhaalta. </i><br />
<i>- Mutta miksi? hän kuiskasi. - Miksi?</i></blockquote>
</blockquote>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh99BLe6Lvpj3ttzhhcc2rsXyfhhn9TCXkJa545jseDgQG_RSxWwgZcaMwVIyOP7Mf63tYRo-UgPlQb-pwD3ov7HpfJp1MmFv4YNgyV8FWJUJjLVA_NS9HyA_GMz_ygeadu_LqKwdIOyGA/s1600/_DSC0173.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1075" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh99BLe6Lvpj3ttzhhcc2rsXyfhhn9TCXkJa545jseDgQG_RSxWwgZcaMwVIyOP7Mf63tYRo-UgPlQb-pwD3ov7HpfJp1MmFv4YNgyV8FWJUJjLVA_NS9HyA_GMz_ygeadu_LqKwdIOyGA/s640/_DSC0173.JPG" width="576" /></a></div>
<b>Barbadoksen </b>saarella on kauhujen talo. Mahtipontinen ja kylmänkalsea kartano Cristobel. Siellä asuvat pariskunta Marcus ja Justine, Marcuksen entisen avioliiton pojat 10-vuotias Jean-Claude ja 12-vuotias August sekä poikien kotiopettaja Amalie.<br />
<br />
<b>Perheidylliä </b>ei nähdä. Marcus on aina ollut isoveljensä Stefanin vastakohta, yhtä kylmä kuin linnassa vallitseva tunnelma. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä ja nyt onkin jo menossa kolmas vuorossaan. Justineen Marcus tuntuu olevan aidosti rakastunut. Kun Justinea alkavat riivaamaan elävän tuntuiset painajaiset, joissa ilmestyy valkohameinen nainen, joutuu Marcus nielemään hetkeksi ylpeytensä ja soittamaan terapeuttina työskentelevälle veljelleen Stefanille.<br />
<br />
<b>Jalomielinen </b>mies kun on, Stefan kiiruhtaa veljensä avuksi ja yrittää parhaansa mukaan selvittää Justinen kuulo- ja näköharhojen mysteeriä. Onko Justine tulossa hulluksi, vai liittyykö harhat taloon?<br />
<br />
<b>Augustille </b>ja J.C.:lle haitilainen opettaja-kotihoitaja Amelie on läheisin ihmiskontakti, ellei jopa ainoa. Justine on vasta tullut taloon ja Marcus ei välitä pojista tuon taivaallista. Kuninkaallisesti käyttäytyvästä Ameliesta kulkee juttuja, että hän pystyisi taikomaan miehet sammakoiksi niin halutessaan, hän kun tuntee ikiaikaisen haitilaisen voodoon taiat. <br />
<br />
<b>Amelie </b>on tietysti kirjan kiinnostavin henkilö. Jostain syystä minua kuitenkin huvitti ajatus talonväestä joka yrittää ratkoa naishaamun mysteeriä, kun samaan aikaan pikkupojat tepasteli Amelie-noidan vanavedessä ympäri kartanoa kuin kanalauma, ja keskittyivät voodootaikoihin. <br />
<br />
<b>Kun </b>lukee kauhukirjaa nimeltä <i>Kauhujen talo</i>, odottaa tietysti veretseisauttavaa kauhua, ja pettymys on melkoinen kun sitä ei tule. Kauhukirjaan oli kyllä oikeat ainekset, mutta tunnelma lässähti. Minulle jäi epäselväksi, mihin aikaan kirja sijoittuu. Se on ilmestynyt 1993, mutta kirjan henki tuntuu vanhemmalta, käytöstapoineen ja repliikkeineen. Sekään ei pelastanut kirjan tunnelmaa. Tekstiä vaivaa myös mielikuvituksen puute, se on liikaa toisinto niin monista kummituskartano-tarinoista.<br />
<br />
<b>Kirjan </b>nimeä ei olisi minun mielestäni tarvinnut lainkaan suomentaa, ja nykyisin se ehkä jätettäisiinkin Cristobeliksi. Kauhujen talo kuulostaa B-elokuvan nimeltä, anteeksi. Harmillista kirjassa oli myös kirjoitusvirheet ja jopa tönköiksi jätetyt lauseet. Pisteiden puuttuminen ja repliikkien ja kerronnan epäselvä erottelu söivät lukunnautinnosta palan pois.<br />
<br />
<b>Kirja </b>on hyvää junalukemista eikä minulla ollut ongelmaa päästä loppuun asti. Tarinan mielenkiinto pysyi yllä. Kuiskailevan naishaamun arvoitus säilyi, ainakaan minä en sitä arvannut kuin lopussa.</blockquote>
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★½</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Sivuja: 259</div>
<div style="text-align: center;">
Kustantaja: Book Studio, Gummerus</div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-10620413050970825182017-11-15T21:48:00.000+02:002017-11-15T22:00:26.473+02:00Dean Koontz: Ilman pelkoa (1999) Moonlight Bay#1<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<i>Jokainen päivä, jonka saan elää nykyisessä kunnossani, on arvokas lahja, ja uskon, että käytän aikani niin hyvin ja niin täysin kuin sen voi käyttää. Saan iloa sellaisesta, kuin kuka tahansa voi odottaa saavansa - mutta myös sieltä mistä vain harvat arvaisivat etsiä.</i></blockquote>
</blockquote>
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu_qPNQTKp31FzQPWWVD3jxQEZkgl8vA8izxKH-IuXIAiqUB8muRMbQGDdZajNHEZR5vPJxiX6Oh12nHhxaPe_5SULM_qaysTqw9oYFaxvV42UVgx9lI15c7O6h19RZHsOvDgFPnhOrRY/s1600/_DSC0076.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu_qPNQTKp31FzQPWWVD3jxQEZkgl8vA8izxKH-IuXIAiqUB8muRMbQGDdZajNHEZR5vPJxiX6Oh12nHhxaPe_5SULM_qaysTqw9oYFaxvV42UVgx9lI15c7O6h19RZHsOvDgFPnhOrRY/s640/_DSC0076.JPG" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<b>Jouduin </b>ihan toppuuttelemaan itseäni <i>Ilman pelkoa</i> lukiessani, kun tarina vei aivan mennessään. 28-vuotias Christopher Snow poikkeaa Moonlight Bayn muista asukkaista, hänellä on erittäin harvinainen sairaus, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Xeroderma_pigmentosum">Xeroderma pigmentosum (XP)</a>, joka estää häntä olemasta auringonvalossa nopean palamisen ja ihosyövän puhkeamisen uhalla. Näin ollen Christopher elää öisin, valoa vältellen. Hän kiertelee kotikaupunkinsa kujia, jotka on oppinut tuntemaan läpikotaisin. Elämää leimaa se, että Christopher tietää kuolevansa nuorena.<br />
<br />
<b>Äitinsä </b>Christopher on menettänyt muutaman vuoden aiemmin, nyt menehtymässä on isä. Illan hämärässä Christopher pyytää kyydin sairaalaan tyttöystävältään, radioasemalla yövuoroa tekevältä Sashalta. Syövän riivaama isäukko kuiskaa pojan korvaan lähdön hetkellä, että <i>elä ilman pelkoa</i>, mutta Christopher ei vielä tuolloin tiedä, mitä isä tarkoittaa. Toisaalta hän ei pidä lausetta kummallisena, onhan se viimeisiksi sanoiksi sopivan kohtalokas, ja ihan hyvä ohjenuora elämälle.<br />
<br />
<b>Vaan </b>kun Christopher lähtee kiikuttamaan äitinsä valokuvaa isän mukana krematorioon tuhkattavaksi, ajautuu hän tahtomattaan todistamaan rikosta. Eikä poika malta pitää näppejään erossa mysteeristä, vaikka sormia polttelee. Koontzilta siis sulavaa, oppikirjamaisen trillerimäistä kertomusta tähän asti. <br />
<br />
<b>Dean </b>Koontzin tiedän mielikuvituksekkaaksi tarinankertojaksi ja juonensa raikkaan erilaisiksi. Olen lukenut 2002 ilmestyneen paksukaisen <i>Taivaan porteilla</i>, joka oli huomattavasti psykologisempi ja vaativampi kirja kuin viihteellisempi <i>Ilman pelkoa</i>. Outoa viehätystä oli siinäkin, ja vaikka lukemisesta on vuosia, muistan vieläkin kirjan uhkaavan, sekopäisen tunnelman. Dean Koontzilla tuntuu olevan pimeä puolensa, ja sen toivoisin ihan kunnolla iloittelevan miehen kirjoissa. Kirjoittamallahan päästää itsensä vapaaksi.<br />
<br />
<b>Kauhuscifitrillerit </b>(ja-mitä-näitä-on) ovat jääneet minulta pariin otteeseen tänä vuonna bloggaamatta, koska vaikka ne olisivat hyvää viihdettä, niin syvällistä sanomaa niistä saa kaivaa kuin tikulla asiaa. Tämä on kuitenkin lajissaan oivallinen, ja se ei johdu edes juonesta (joka kaikessa kekseliäisyydessään on silti tavanomainen scifitrillerijuoni) vaan kantavasta päähahmosta, Christopherista ja hänen riemukkaasta, nasevan sarkastisesta dialogista ystävänsä Bobbyn kanssa. Eikä jää poika isänsä kuolemaa ruikuttamaan vaan lähtee heti samana yönä pelastamaan maailman. Ja kaiken kukkurana en pitänyt kirjaa erityisen epäuskottavana, vaikka sekin yleensä vaivaa scifikokemuksia. En ainakaan siihen asti kunnes reesusapinat, kissat ja koirat alkavat keskustella.<br />
<br />
<b>Kirjan </b>heikkous on siinä, että se väliin äityy paatokselliseksi selittelyksi. Christopherin kertoessa rakastamistaan henkilöistä tai koirista, ne ovat täydellisiä. Isässä ja äidissä ei tunnu olevan moitteen sijaa tai mitään huonoja puolia. Ystävyys Bobbyn kanssa on kaikenkestävää, silkkaa syvää ymmärrystä aivan vastakkaisten miesten kesken. Ja kun ei. Ihmissuhteet säröilee aina. Toinen heikkous on tyttöystävä Sasha, joka jää vaille persoonallisuutta. Turha hahmo, jota ilman kirja olisi toiminut paremmin.<br />
<br />
<b>Ilman </b>pelkoa on Koontzin <i>Moonlight Bay</i> -trilogian avausosa, ja sarjaa jatkaa jo seuraavana vuonna ilmestynyt <i>Pimeyden vanki</i>. Trilogian päättää ilmestymätön <i>Ride the Storm</i>. Johan on Koontzilla ollut kohta kymmenen vuotta päättää kirjasarja. Ilmestyyköhän <i>Ride the Storm</i> koskaan? Aika harmillista, että sarja on kesken, kun kerrankin olisin tahtonut lukea loppuun saakka.<br />
<br />
<b>Muuten </b>Dean Koontz on ollut ahkera ja kirjoittanut liudan kirjoja, joista yli neljäkymmentä on suomennettu. <b>Löytyykö teiltä jokin lemppari?</b> Vai luenko kaikki. Kuulemani mukaan alkaa kirjat jossain määrin toistaa itseään ja elementtejään, kun niitä aikansa lukeaa. Aina on yliluonnollisia koiria ja tieteen riistäytyminen käsistä. Ainakaan minua ei haittaa koirat kirjoissa, kelpo otuksia ovat. </blockquote>
<br />
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★★½<br />
<br />
Sivuja: 389<br />
Kustantaja: Gummerus</div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-48707032039424323452017-11-14T16:30:00.003+02:002017-11-14T16:34:43.625+02:00Johanna Holmström: Sielujen saari (2017)<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<i>Lapset nukkuivat jo, kun hän haki heidät ja kantoi rannassa odottavaan ruuheen. Hän laski heidät varovasti veneen pohjalle, jotta he saisivat levätä, vaikka hän itse ei juuri koskaan saanut. Hän oli varonut niin kovasti, ettei vain herättäisi heitä. Hänen käsivartensa olivat vahvat. Ne olivat kantaneet lapsia heidän syntymästään asti eikä hän ollut koskaan ajatellut, että olisi niin helppoa päästää irti.</i></div>
</blockquote>
</blockquote>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUQNqM3V8O-mDlf5ufFF2b8rWs5wPlP_MIea69h93JR4o1VSsOij52sZ8vVuh-sWICDupDsDan8PevdJIgdLrzmUJw1CBRWrn9Jpm5q3rAgyq054ajLjFQmDRbigYzZ1muQQkyF0okSh4/s1600/_DSC1164.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1098" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUQNqM3V8O-mDlf5ufFF2b8rWs5wPlP_MIea69h93JR4o1VSsOij52sZ8vVuh-sWICDupDsDan8PevdJIgdLrzmUJw1CBRWrn9Jpm5q3rAgyq054ajLjFQmDRbigYzZ1muQQkyF0okSh4/s640/_DSC1164.JPG" width="576" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
<b>Jaana </b>Nikula on tehnyt loistotyötä. Sielujen saarta ei ensivilkaisulla kuunaan usko käännökseksi. Suomenruotsalaisen kirjailijan alkuperäisteos Själarnas Ö saatiinkin onneksi jo pian ilmestymisensä jälkeen myös suomeksi luettavaksi.<br />
<br />
<b>Sielujen </b>saaren tapahtumat sijoittuvat pääosin naisten mielisairaalaan pitkällä ajanjaksolla. Siellä seurataan kolmen naisen elämää eri vuosikymmenillä. Vuodesta 1891 Kristinaa, joka joutuu saarelle välttäessään kuritushuoneen, murhattuaan väsymyksensä hetkellä kolme lastaan. Lukijaa riepottaa kuvaus lapsenmurhista, ja teon peruuttamattomuus ja naamalle räjähtävä katumus kun Kristina ymmärtää, ja samalla vajoaa hulluuteen ymmärrettyään, tekonsa peruuttamattomuuden.<br />
<br />
<b>1930-luvulla</b> Hullujen saarelle tuodaan Elli, oman aikansa nuori tyttö hänkin. Ellissä kummaa on se, että hän ei ole varsinaisesti, 2000-luvun mittapuulla ainakaan tehnyt mitään "hullua". Toki karannut miehen matkaan ja tehnyt erityisesti naiselle sopimattomia, irstaita (!) ja moraalittomia valintoja. <br />
<br />
<b>Kauhistuttavinta </b>kirjassa on totta kai se, että se pohjaa todellisiin tapahtumiin. Seilin saari, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat, sijaitsee Nauvossa, Paraisten kaupungissa. Saaristomerellä, Airiston eteläosassa, noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saarella on vuosisatojen ajan hoidettu spitaali- ja leprapotilaita. Houruinhuoneeksi saari alkoi muuttua 1600-luvun lopulla. Ilmeisesti saari on kiinnostanut muutakin taidetta, sillä myös <b>Katja Kallio </b>kertaa samaisen saaren elämää kirjassaan <i>Yön kantaja</i>. Vielä en Yön kantajaan ole tutustunut sen saamista kehuista huolimatta, mutta kun tuon faktan sain tietää, kiinnostuspisteet nousi kaakkoon. Tietysti Sielujen saari herättää oitis kiinnostuksen siihenkin, millaisia kirjoja Hölmströmin aiemmat teokset ovat olleet. <br />
<br />
<b>Sielujen </b>saarta tituleerataan feministiseksi kirjallisuudeksi, minä sanoisin tätä realistiseksi. Erityisesti mieleen jäi, kun lääkäri ja hoitohenkilökunta laittoi ylös kuukautiskierron alkamisajankohdat ja sitoi potilaita sänkyihin, kun vuoto alkoi. Kirja sisälsi monia kauhistuksia, mutta aikahan oli sitä, kun ei paremmasta tiedetty. Mässäilemään aikansa hullujenhoidolla ei ole lähdetty, vaan keskipiste on naisten mielensisuksissa.<br />
<br />
<b>Kirjan </b>päättää saaren pitkäaikaisen hoitajan Sigridin tarina, jossa on tiettyä valoisuutta. Valoa kirjaan tuo ajan kuluminenkin, kun hullujenhoito hieman kehittyy. Lapsenkengissä on kuitenkin oltu. Paikkana Seilin sairaalasaari on klaustrofobinen. Tiedäthän varmaan sen tunteen, kun olet lukittuna jonnekin josta et koskaan tule pääsemään pois?<br />
<br />
<b>Monin </b>tavoin upea, kaunis teos, sisältä ja ulkoa. Kirjaa suosittelee lisäkseni <a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2017/10/johanna-holmstrom-sielujen-saari.html">Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika. </a><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
Arvio: ★★★★<br />
<br />
Sivuja: 365<br />
Kustantaja: Otava</blockquote>
</div>
</blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-80878794564492987132017-11-12T09:30:00.003+02:002017-11-12T09:35:54.430+02:00Vuokko Sajaniemi: Pedot (2015)<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
Maria huomaa, että tuli Egyptin Mariaa kuvaavan ikonin lampukasta on päässyt sammumaan, ja rientää sytyttämään sen: Maria Egyptiläinen on Marian oma nimikkopyhä. Niin paljon on pyhiä Marioita, mutta Maria on nimetty juuri tuon egyptiläisen mukaan. Langanlaihan, villisilmäisen erämaaäidin, joka kyllästyi maailman meteliin, vetäytyi hedelmättömään autiomaahan ja eli alastomana eläinten kanssa.</div>
</blockquote>
</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2AGHOePhbVMMMXfxjcUZ8MfBrAN3rD1NnMsxaXd-snqu6Orfs-kDDgPh9PWhwoCskBsnl3DFKrxvNmKwhas0M92_3DFMz_SKG2hxRi7IBLInw8ysjA6Ij76whadbtVJ3q51FJVNxa26o/s1600/_DSC0024.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2AGHOePhbVMMMXfxjcUZ8MfBrAN3rD1NnMsxaXd-snqu6Orfs-kDDgPh9PWhwoCskBsnl3DFKrxvNmKwhas0M92_3DFMz_SKG2hxRi7IBLInw8ysjA6Ij76whadbtVJ3q51FJVNxa26o/s640/_DSC0024.JPG" width="576" /></a></div>
<blockquote>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<b>Lukiota </b>käyvä Maria elää kaksin ortodoksisen seurakunnan pappina toimivan isänsä Lassen kanssa itärajan tuntumassa, kuvitteellisella Ritajärvellä, noin parintuhannen asukkaan paikkakunnalla. Seurakunnassa suoritetaan enemmän hautajaisia kuin kastajaisia.<br />
<br />
<b>Kotona </b>on hiljaista, liian hiljaista lukiolaiselle joka pohtii rajojaan. <br />
Isä Lasse on syventynyt Raamattuun, kirjoittaa uusia saarnoja, huikkaa tyttärelleen huoneen ovelta, <i>tulethan sunnuntaina kirkkoon</i>, ei uskalla astua sisälle huoneeseen, ottaa askelta kohti tuntemattomaksi käynyttä tytärtä. Maria tahtoo laulaa, eikä pidä ikoneilla täyteen ahdatusta, kulmikkaasta kodista. <br />
<br />
<b>Sitten </b>on Anniina, ystävä, aivan erilainen kuin Maria. Tytöt ovat pienellä paikkakunnalla lapsesta asti yhteen kasvaneet. Sunnuntaisin kirkossa he supisevat tulevista bileistä, nauravat korneille risteille pikkuleivissä. <br />
<br />
<b>Mutta </b>Marian ikkunan takana vaanii susi, peto, onko se tullut uhkaamaan Marian elämän hatarasti keikkuvaa tasapainoa? <br />
<br />
<b>Maria</b>, villisilmäisen erämaaäidin mukaan nimetty, ripustaa Marilyn Monroen kuvan seinälleen. <i>Se on ikoni, minun ikonini, Maria ajattelee</i>, mutta ei sano isälleen. Siinä on varmuutta tihkuva pyhimys hyvin istuvassa jakkupuvussa ja kissamaisen soikeissa silmälaseissa, kaikkea mitä Mariakin tahtoisi pystyä olemaan.<br />
<br />
<b>Susi </b>on kirjan peto. Jos on pyhyyttä, niin on pahuuttakin. Raamatussakin susi on peto. Suomalaisissa kansankertomuksissa susi on vienyt lapsia pihoilta suihinsa, ja edelleen sudet kuumentaa tunteita. Fatkoja en tiedä, tai niihin ota kantaa, mutta tuttua ja jotenkin hymyilyttävää oli kirjan paikkakunnan susikeskustelu - suorastaan fanaattiseksi yltyvä sellainen. Lapsille järjestetään koulukyydit etteivät sudet vie bussipysäkiltä ja metsästysseurat pitävät hätäkokouksia. Petoaitaa pystytetään. Foorumeilla pureskellaan, kun joku suojelee, joku hävittää.<br />
<br />
<b>Pedot </b>on hieno esikoinen, jossa on voimakkaat teemat, eikä ole menty riman ali. Ottaisin Vuokon toistekin käymään, vietimme monta mukavaa iltaa. Kirjan luki hitaasti, koska kaikki oli juonen kannalta merkityksellistä. Ikäväkseni joudun toteamaan, etten ihan joka hommaa ymmärtänyt. Marian rukoukset, jotka kirjassa on erikseen kursiivilla, olisivat vaatineet syväpohdintaa, johon en kyennyt. Sain silti irti muista teemoista, rajojen uhmaamisesta ja nuoren naisen kasvupohdinnasta. Maria oli kantava hahmo, tarpeeksi elämänviisas pohdinnassaan. Pidin ortodoksisuudesta kirjan taustana, kirkko todella tuntui pieneltä ja pehmeältä. Kirja sopii kelle tahansa elämäntapapohtijalle. </div>
</blockquote>
<br />
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★★½</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
Sivuja: 308<br />
Kustantaja: Tammi</blockquote>
</div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-59417938006791647912017-11-06T18:43:00.000+02:002017-11-06T19:07:03.515+02:00Juri Nummelin: Sadan vuoden unet – Satuja aikuisille (2017)<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
"Pojat ovat ihan", Sari punnitsi sanojaan hetken aikaa, "tyhmiä eivätkä ottaneen minua leikkiin. Vain koska olen tyttö."<br />
Keiju näytti rypistävän otsaansa. "No, mikset sitten muuttunut pojaksi?" Se vaikutti aidosti uteliaalta ja tuijotti Saria kuin sateesta valittavaa ihmistä, joka roikottaa kädessään suljettua sateenvarjoa.<br />
"Ei olisi auttanut, vaikka olisin vetänyt letit umpisolmuun ja hakenut kotoa housut. Ehkä olisi pitänyt vielä kieriä ohjanpohjalla, koska tytöt eivät likasta itseään." Sarin ääni suorastaan tihkui sarkasmia, sen minkä esiteini saa sielustaan irti.<br />
"Ei kun tarkoitan muuttumista. Vaihdat sukupuolta. Mitäs ne siihen voivat sanoa."</blockquote>
</div>
</blockquote>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDaPLOB88733LXzi53Gvw0e40q8J8dpkvTwSw7lhCPhiBy4om0Jellgw97AcwXCez8vhsqCmhnIAGZb-ju2d-uEEMa2L6s7_ZQZIDhm8vIVDrIac0OjG7l4DsiGvatYrGW6e3SZ6Lgp0o/s1600/_DSC1146.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDaPLOB88733LXzi53Gvw0e40q8J8dpkvTwSw7lhCPhiBy4om0Jellgw97AcwXCez8vhsqCmhnIAGZb-ju2d-uEEMa2L6s7_ZQZIDhm8vIVDrIac0OjG7l4DsiGvatYrGW6e3SZ6Lgp0o/s640/_DSC1146.JPG" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote>
<b>Juri Nummelinin</b> <i>Sadan vuoden unet</i> vie epätavallisiin maailmoihin, matkoille tuttujen ja vähän tuntemattomampien satujen sisälle. Nummelin on aiemminkin koonnut novelliantologioita, kuten <i>Kirotun kirjan vartija: suomalaisia Chulthu-tarinoita</i> (2016). Nummelin kirjoittamasta <i>Lukijalle</i>-alkupuheesta voi päätellä, että mies toivoo satujen kuuluvan kaikille, ei vain lapsille, käyttäen esimerkkeinä 1800-luvun taidesatujen kirjoittajia tanskalaista Hans Christian Andersenia ja löytyyhän satuilija myös omasta maasta <span class="st">–</span> Zacharias Topelius.<br />
<br />
<b>Tässä </b>antologiassa vanhat sadut on tuotu nykyaikaan. Kuten takakannesta jo voi lukea, masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, Tuhkimon prinssillä on kenkäfetissi, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon.<br />
<br />
<b>Minulla </b>on saduissa aukkoja. Luin liian vähän satuja lapsena, enkä tunnistanut näistäkään kuin kuuluisimmat. Syytän äitiä ja isää - eihän minulle luettu! Tai sen puoleen edes viety kirjastoon, vasta kuin sitten kun opin itse sinne vaatimaan. Ja kun sitten osasin itse lukea, siirryin heti Goosebumpsin kauhutarinoihin. Eihän telkkaristakaan tullut sovituksia klassikkosaduista, vaan Richard Scarryn touhukasta maailmaa, Myyrää ja Byjamabanaanit. Leijonakuninkaan sentään näin päiväkodissa - vhs-laitetta ei meillä ollut, telkkari oli uutisia varten.<br />
<br />
<b>Mitään </b>nostalgisia satu-lapsuusmuistoja minulla ei ole, tai edes lempparisatua, mutta sekään ei syönyt tämän satukirjan nautintoa. Löysin tästä Satuja aikuisille -kirjasta jotain, mistä ehkä jäin aikoinaan paitsi. <br />
<br />
<b>Kolmestatoista </b>sadusta kolme nuosi suosikeiksi. <b>Vesa Sisättön</b> <i>Miten HairParadisen Viivi ja Paukku karkottivat taikapeilin hengen (ja pelastivat maailman)</i>, <b>Shimo Suntilan</b> <i>Tyttö nimeltä Kari</i> ja <b>Johanna Sinisalon</b> <i>Hantta ja Kertsi</i>. Sadut pohjautuvat niitä innoittaviin satuihin löyhästi, niissä on komiikkaa ja minulle yllättäin - upeaa kauhua. Komiikkaa silloin, kun sossupummi-äiti yrittää jatkuvasti jättää lapsensa metsän keskelle (tai muuten päästä niistä eroon) mutta ei pääse, kun lapset neuvokkaina aina navigoivat itsensä takaisin kotiin. Ja kauhua muun muassa, kun pahan äitipuolen noiduttu peili päätyy kampaamoon ja tekee ihmisistä laahaavia zombeja, jotka toistelevat mantraa.<br />
<br />
<b>Tätä </b>ei lopulta ole hankala arvioida, vaikka monen kirjoittajan teoksen kanssa usein taso vaihtelee. Kaikissa on kiehtovuutta ja jotkut ovat oikeita kultakimpaleita. Kättensä jäljen kirjaan ovat jättäneet <b>Markus Harju</b>, <b>Artemis Kelosaari</b>, <b>Juha-Pekka Koskinen</b>, <b>Markus Leikola</b>, <b>Anne Leinonen</b>, <b>Heikki Nevala</b>, <b>Sari Peltoniemi</b>, <b>Tiina Raevaara</b>, <b>Marika Riikonen</b>, Johanna Sinisalo, Vesa Sisättö, Shimo Suntila ja<b> Johanna Venho</b>. <b>Kiitos, lähellä täydellisyyttä ollaan. En voi kyllin kehua!</b></blockquote>
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
Arvio: ★★★★½<br />
<br />
Sivuja: 331<br />
Kustantaja: Jalava</blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-52078058331933699992017-11-05T15:29:00.003+02:002017-11-05T16:10:24.157+02:00Saarikoski Laura, Saarikoski Saska: TRUMP – Mies kuin Amerikka (2016)<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
"Trumpin juna puuskuttaa eteenpäin, sanonpa vaan. Hänestä tulee presidentti, paras tottua siihen", sanoo toinen mustista miehistä ja nauraa. </div>
<div style="text-align: center;">
"Tiedän", sanoo vastaanottovirkailija. "Mutta tavallaan pidän hänestä."</div>
<div style="text-align: center;">
"Niin minäkin", sanoo musta mies. "Amerikka pysyy turvallisena. Ja Trump tarjoaa jotain muuta kuin aina sitä samaa."</div>
<div style="text-align: center;">
On pakko keskeyttää: Eikö teitä yhtään haittaa Trumpin rasismi?</div>
<div style="text-align: center;">
"Joo, mutta me kaikki olemme rasisteja", sanoo vastaanottovirkailija.</div>
<div style="text-align: center;">
"Elämä on liian lyhyt, jotta jaksaisin välittää siitä", sanoo musta mies. Sillä hetkellä alkaa tuntua siltä, että Donald Trumpista tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti.</div>
</blockquote>
</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqbWeqpxXituEnHFrAkbJ7GVabdXjXjsxC7Wcf8XsSBEhTwzxAc87HvRRHO2bzP6ejBIzsKq5Yg7coW5NNKws-uhmcd-SWAXotigjepxSNvQCaLoHZPCzorsErbWi_KyIExLo5zpv3YYk/s1600/_DSC1154.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqbWeqpxXituEnHFrAkbJ7GVabdXjXjsxC7Wcf8XsSBEhTwzxAc87HvRRHO2bzP6ejBIzsKq5Yg7coW5NNKws-uhmcd-SWAXotigjepxSNvQCaLoHZPCzorsErbWi_KyIExLo5zpv3YYk/s640/_DSC1154.JPG" width="576" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
<b>Trump </b>ei erityisemmin koskaan ole kiinnostanut minua. Ainoa syy tarttua tähän kirjaan oli alunperin se, että Helmet-haasteesta
oli täyttämättä <i>kirja kertoo politiikasta tai poliitikosta</i> -kohta. Laitoin
siis varauksen Trumpista ja valintaa vahvisti vielä, kun kirjalla oli hyvät
pisteet tietokannassa. En kuulu Trumpia kannattavaan puoleen sen enempää kuin kannattamattomaan puoleen. Yritän ymmärtää politiikkaa pakon sanelemana, mutta tosiasiassa koen niin ulkomaan kuin kotimaan poliikan usein vaikeasti ymmärrettävänä sanahelinänä, liian suurena kokonaisuutena jonka kulisseista en tiedä mitään <span class="st">–</span> ja siellähän kaikki kiinnostava kuitenkin tapahtuu. Puolueista en kannata mitään, ajatusmaailmaltani olen vasemmistoa.<br />
<br />
<b>Olin </b>varmaan yhtä yllättynyt kuin kuka tahansa tavan tollukka, kun Trump valittiin presidentiksi. Jaion vaalien alla monen kanssa ajatuksen, että nyt piti valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huono. En kuitenkaan ollut hankkinut enempää tietoa Trumpista, kun mitä ennestään tiesin <span class="st">–</span> että miehellä on oma tositv-ohjelma, Diili. Rikas, vähän kömpelö, mutta maailman mielestä rehellisen suorasukainen mies ja juuri siksi oikea henkilö pelastamaan Amerikka korruptoituneelta poliitikoinnilta. Kirja avasi Trumpia henkilönä ja ennen kaikkea Amerikan historiaa - ja vieläpä niin kiinnostavasti - että ahmin sitä sisuksiin yöunista säästellen. Enpä olisi uskonut että niin kävisi!<br />
<br />
<b>Jos </b>Saarikosket eivät olisi hyviä kirjoittajia, ei tätä olisi ollut yhtä miellyttävää lukea. Onhan Trump kiinnostava, mutta ei se nyt <i><b>niin </b></i>kiinnostava kuitenkaan ole. Mutta kun asioiden kaksi puolta tuodaan joka kerran esille juurta jaksain ja pystytään pääsemään sekä kannattajien mielen sisään,
kuin että myös henkeen ja vereen vastustavien, syntyy hyvää analyysia. Kirja
pystyy myös valaisemaan uskottavasti sen, miksi Trumpin oli mahdollista
kivuta politiikan huipulle Amerikassa.<br />
<br />
<b>Amerikan </b>historiaa voi lukea, mutta ihmisten ajatuksia tai psykologista henkilökuvaa ei historian kirjoista saa. Kirja ei tietenkään kerro Trumpista kaikkea. Rehellistä ja täysin osuvaa kirjaa ei varmaan Trumpista saisi aikaiseksikaan. Tietääköhän Trump itsekään, mitä hän loppujenlopuksi on miehiään? Saarikosket eivät ole tavanneet Trumpia henkilökohtaisesti, he ovat kuunnelleet nauhoilta, lukeneet kirjoista (ja niitä riittää tästä miehestä) ja seuranneet presidenttikampanjaa, olleet paikalla kannattajajoukon keskellä, kun huudeltiin <i>lets built a wall</i>ia. <br />
<br />
<b>Kiinnostuin </b>Trumpista enemmän, ehkä myös Amerikan politiikasta, vaikka sitä onkin vaikeaa hahmottaa (varsinkin heidän tapaansa äänestää...) ja aloin yhä enemmän pelätä mihin suuntaan maailmanpolitiikka kehittyy. Jos kerran Trumpin kaltaisella on mahdollisuus päästä presidentiksi, kenellä ei olisi? Kuka joskus sanoi, että politiikka on rikki?<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
Arvio: ★★★★<br />
<br />
Sivuja: 231<br />
Kustantaja: HS kirjat </blockquote>
</div>
<br />
<b>Kirja </b>on suomalaisten toimittajien kirjoittama (molemmat <i>Helsingin Sanomissa</i>). </blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-2645709953526685452017-11-03T12:59:00.001+02:002017-11-03T13:00:31.171+02:00Vierailu kirjahyllyssä<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: justify;">
Koska tuntuu, etten saa kirja-arvostelublogikirjotuksia millään ulos päästäni, eli hiottua tekstejä loppuunsa, mutta tekee silti mieli laahustella bloggerissa, niin tässä vähän jotain muuta, ja silti kirja-aiheista - kirjahyllybloggaus. <br />
<br />
Olen kaiken lisäksi innokas mielikuvitussisustaja, eli kuluttelen aikaani paljon Pinterestissä. Siellä sitten törmäsin bloggausaiheisiin, jotka on ihan meille kirjablogisteille omiaan.<b> <span style="color: #134f5c;"><a href="http://www.vivatramp.co.uk/2015/09/100-book-blog-post-ideas-my-life-in.html?spref=pi">Käykääpäs aikanne kuluksi kattomassa, jos bloggausaiheet on tiukassa. </a></span></b><br />
Näitähän löytyy eri hakusanoilla varmaan sen satatuhatta, mutta 100 riittää näin alkuun.<br />
<br />
Viime kesän kynnyksellä vein Ikean kassin verran kirjoja siskolleni ja mummilleni luettavaksi kotipitäjääni. Me asutaan 50 neliön kaksiossa, (säästetään omaan taloon) joten eipä tänne mahdottomasti kirjoja mahdu. Toisekseen kihlattu on ihan kamala siivousintoilija, eikä se tykkää että kirjoja on pitkinpoikin nurkat täynnä. Mutta kirjoja sekin rakastaa, ja tahtoo seinät täyteen. Kirjastohuone omakotitalossa, jonne tulee tietysti myös viskitila ja iso puinen kirjoituspöytä vanhaan brittityyliin, on meidän yhteinen unelma. Me ollaan kotihiiriä, päivät pääksytellen kotona lueskelemassa, ja pippaloissa käydään nurkissa ahdistumassa, jos pakko on.<br />
<br />
Kirjahyllyssä mulla on sen verran kirjoja kuin siihen mahtuu, ja ylimääräiset vien siis muualle luettavaksi ja tuon takaisin sitten kun tilaa on enemmän. Ja toisaalta kirjat on mun mielestä lukemista varten joten lainaan niitä mieluusti. Harmi vain ettei ne aina tule takaisin... Voi sanoa että puolet kirjoista on tällä hetkellä noin sadan kilometrin päässä.</div>
</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ_hwpCrkn2obDqYJlZHVu0XIZthy0PZH4cc7sA1w3So19xuk7-q6FF06wOj4LvV98_dZ1GnQTPVbBbq9LDo-KpMLQ4UiC4oWIkki6qmAZ3eFrlTnyR1sWUaPup6Y1KWQvRTKWJUTV9dg/s1600/_DSC1041.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ_hwpCrkn2obDqYJlZHVu0XIZthy0PZH4cc7sA1w3So19xuk7-q6FF06wOj4LvV98_dZ1GnQTPVbBbq9LDo-KpMLQ4UiC4oWIkki6qmAZ3eFrlTnyR1sWUaPup6Y1KWQvRTKWJUTV9dg/s640/_DSC1041.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEwAq7rfHgXYH48FTFCkPDMGSdv1b_Jin9X_DTwU8jtiO1_FazCOHHvy2EaxSh-MfuZ53Ug37OUQ1gsQv_tUV7wkWhlw256l81or3IWheZLw6MoNAfTqyRLv88EVlN4DRP-59pMwGhzMI/s1600/_DSC1046.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1069" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEwAq7rfHgXYH48FTFCkPDMGSdv1b_Jin9X_DTwU8jtiO1_FazCOHHvy2EaxSh-MfuZ53Ug37OUQ1gsQv_tUV7wkWhlw256l81or3IWheZLw6MoNAfTqyRLv88EVlN4DRP-59pMwGhzMI/s640/_DSC1046.JPG" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote>
Voi päätellä muutaman asian.<br />
En ole kovin organisoiva tyyppi. Kirjat on hyllyssä, mutta ei missään järjestyksessä. Paitsi että lukemattomat on alahyllyllä.<br />
On vain ihan muutamia kirjoja joita se on koskaan tule viemään minnekään, tai lainaamaan kenellekään. Tai oikeastaan vain yksi, ja se on <b>Edgar Allan Poen Kootut kertomukset. </b>Kiinnyn kirjoihin yleensä vain vuosien myötä. Kenestäkään ei ole tule heti lemppari. <b>Yanagiharan Pieni elämä </b>ei tällä hetkellä ole hyllyssä (on lainassa) ja sitä on vähän ikävä.<br />
Mun kirjahyllyssä on aina siis tilaa uusille kirjoille. Jos ei ole, niin teen tilaa.<br />
Yksi syy, miksi haluan kirjoille oman huoneen, on se, että en pidä ihan hirveästä määrästä tavaraa - se ahdistaa. Enkä halua nähdä niitä koko ajan olohuoneessani. Varsinkin kun niissä on niin paljon värejä. En tiedä olenko erityisherkkä vai mistä kyse, mutta tulee levoton olo värien sekamelskasta. Tehtäisiinpä enemmän tummia kirjan selkämyksiä.</blockquote>
</div>
<blockquote class="tr_bq">
Lukemattomien hyllyltä on seuraavat kolme kuvaa.</blockquote>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTGrS3cvdZGdjNJeRzDz18UQo0FK_LrJbh2DxadankDniXP-wYetAd9auWCp4YNktXQP7RUv58XCxtu5k5wLCzgxF0TDLSjZ5HfDupSymc9mpxhyphenhyphenuMGPRmhkYFhTeRm32diMUtH5ynjuo/s1600/_DSC1038.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTGrS3cvdZGdjNJeRzDz18UQo0FK_LrJbh2DxadankDniXP-wYetAd9auWCp4YNktXQP7RUv58XCxtu5k5wLCzgxF0TDLSjZ5HfDupSymc9mpxhyphenhyphenuMGPRmhkYFhTeRm32diMUtH5ynjuo/s640/_DSC1038.JPG" width="640" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
<br />
Lolita löytyi eilen kahdella eurolla kirpparilta.</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidWwSj0fdudCTra-TJC9Fow-owu_7dSx5D_t0yvpnkBt5q4a2pl0KSE8BE4HBZa2BRP5OddysN8ANcjC-PNBMHKmLKXqkyMDp47AsrqD7XJ0jod_befHhA8qYlGlSbnlaOw4xcpCCU1Kc/s1600/_DSC1039.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidWwSj0fdudCTra-TJC9Fow-owu_7dSx5D_t0yvpnkBt5q4a2pl0KSE8BE4HBZa2BRP5OddysN8ANcjC-PNBMHKmLKXqkyMDp47AsrqD7XJ0jod_befHhA8qYlGlSbnlaOw4xcpCCU1Kc/s640/_DSC1039.JPG" width="640" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
Harper Leen Kuin surmaisia satakielen ei sekään ollut iso satsaus - eurolla löytyi. Ja Clive Barkerit oli 20 senttiä kappale. </blockquote>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBPVu6fCd0oBFcvoa7-rfs8hQ3i21e-mIIlLYMKQsZA2z_zvbyrGi0OtI-FH-QeLt9F1G-uAQn7WUxh5YJjpyOCp99wG8-EtC1zlrgK_7ka65qUNUz071aniBeNb7Ck_TY-P4Y67ZpnRQ/s1600/_DSC1036.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBPVu6fCd0oBFcvoa7-rfs8hQ3i21e-mIIlLYMKQsZA2z_zvbyrGi0OtI-FH-QeLt9F1G-uAQn7WUxh5YJjpyOCp99wG8-EtC1zlrgK_7ka65qUNUz071aniBeNb7Ck_TY-P4Y67ZpnRQ/s640/_DSC1036.JPG" width="426" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
Samuel Björkin Minä matkustan yksin, vieläkin lukematta... <br />
<br />
<b>Mitäs teidän kirjahyllyille kuuluu, onko niissä enemmän luettuja kuin lukemattomia?</b></blockquote>
Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-81825279986904787652017-10-31T20:18:00.005+02:002017-10-31T20:33:02.623+02:00Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja (2016)<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Vanha isäntä joi kahvia ja kysyi tyttäreltä, ketä tuo valkoinen porotokka ulkona odottaa. Tytär ei nähnyt mitään, mutta pian vanha isänsä siirtyi rajan toiselle puolelle.</blockquote>
</blockquote>
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOmOYS6shQ5UOI8tEuAtXmsOWRYBbMp_l8FWXylRUeMssMR2OpMWgCMr9kGg5ksYwil9IXUnOxDbiPMj2j1_kBP6JXHhKlnZ9JmRFenjzXA3e90rQu3YduaVlPtboaa1zx58UBismAn6o/s1600/_DSC0913.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOmOYS6shQ5UOI8tEuAtXmsOWRYBbMp_l8FWXylRUeMssMR2OpMWgCMr9kGg5ksYwil9IXUnOxDbiPMj2j1_kBP6JXHhKlnZ9JmRFenjzXA3e90rQu3YduaVlPtboaa1zx58UBismAn6o/s640/_DSC0913.jpg" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<b>Vaikutti </b>ensin muka niin hyvältä idealta tehdä Suuresta suomalaisesta kummituskirjasta iltalukukirja, josta siis lukisin aina tarinan sieltä ja toisen täältä, vaan eihän se niin mennyt. Tai meni. Mutta ei se hyvä idea ollut, koska varsinkin kun päästiin sota-aikaisiin kummitustarinoihin, olin jo hilkuilla alkaa nukkua valot päällä (ja yleensä ottaen en yhtään pysty nukkumaan jos on valoja missään päin).<br />
<br />
<b>Kirja </b>on melko lyhyt - siksi tuntuu oudolta, että se nimetty <i>suureksi </i>suomalaiseksi. Silti siinä on hyvää maistelua kummitusfanaatikolle (käsi pystyssä täällä!). Kuten <span id="goog_473430020"></span><a href="http://leenalumi.blogspot.fi/2017/10/eero-ojanen-sirkku-linnea-suomalaiset.html">Leena Lumille kommentoin</a>, filosofi Eero Ojasen kirjoittamista on hyvin miellyttävä lukea, se on <b>erittäin </b>selkeää. Lukijaa ei ole kiusattu tarinoiden pituudella, kun jotkut ovat vain parin rivin mittaisia, pisimmätkin muutaman sivun. Monen kanssa sain karvat nousemaan ja sielua kylmäsi, mutta se tuntui palkinnolta. Sitähän kummituskirjalta kaipaa. <br />
<br />
<b>Lukijaa </b>oli säästelty myös turhilta faktoilta, mutta juuri niitä minä olisin kaivannut. Kirja on tehty yksinomaan lukemista varten, ja kun se on sen fokus, niin ei auta nurista. Jotenkin vain häiritsi, kun sanotaan vaikka, että <i>Presidentti Kekkonen on nähty Tamminiemessä työpöydän ääreen kumartuneena tai katselemassa ikkunasta puutarhaan. </i>Kuka on nähnyt, millon, missä lähteet? Kirjan lopussa mainitaan, että kirjan tärkein lähde on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston perinteen ja nykykulttuurin kokoelma, ja muutamia muita tulee esiin matkan varrella.<br />
<br />
<b>Tarinoita </b>on kuitenkin paljon, tässä kirjassa, muussa kirjallisuudessa, kaikkialla ihmisten sukuperinteissä. Omat kantakummitukset löytyy joka paikkakunnalta. Asuinpaikkakunnallani esimerkiksi liikkuu nuori naisliftari, joka pyhäinpäivänä astuu kyytiin ja katoaa sitten yhtäkkiä takapenkiltä. Toivoisin, että kummitustarinoita tallennettaisiin yhtä lailla kuin validia tietoa. En tosin osaa selittää miksi se on merkityksellistä. Toisaalta ymmärrän - ihmistä yksinkertaisesti kiinnostaa ilmiöiden selittämättömyys. Kiinnostus yliluonnolliseen tuskin on juuri vähentynyt, mutta muuttaahan se toki muotoaan. Kun ennen nähtiin saunatonttuja ja maahisia, nyt nähdään enkelipalloja tai tuntemattomien kasvoja valokuvissa.<br />
<br />
<b>Kokemus </b>jäi jollain tapaa ohueksi, viihdyttäväksi kuitenkin, joten enpä valita. Täytynee jossain välissä hankkia hyllyyn kattavampi opus aiheesta. Rakastuin tässä vanhan kansan tarinoihin, niitä olisin ehdottomasti lukenut enemmänkin. Mieti nyt tätäkin: <i>Gerhard Grönfors kertoi nähneensä, miten kenkäpari liikkui itsekseen lattialla ja vanha virsikirja paiskautui vasten ovea. Päreet pirtin nurkassa alkoivat hyppiä ja pyöriä toistensa ympäri, ja leipävartaat tanssivat keskilattialla. Martinin vaimo otti toisen leipävartaan käteensä ja paiskasi sen permannolle sanoen: "Etkös ole koreasti!" Hän laittoi vartaan uraan ja kääntyi pois, mutta leipävarras hyppäsi vielä uudestaan keskelle lattiaa. Grönfors oli tutkinut tarkoin paikat eikä löytänyt mitään luukkuja tai lankoja tai muita apukeinoja, jotka ilmiöt olisi voinut selittää.</i><i><br /></i><br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
Arvio: ★★★★<br />
<br />
Sivuja: 240<br />
Kustantaja: Minerva</blockquote>
</div>
</blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-74928499725679984752017-10-27T20:05:00.003+03:002017-10-28T09:41:14.557+03:00Ane Riel: Pihka (2017)<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><span style="font-size: small;">Valkoisessa huoneessa oli pimeää, kun isäni tappoi isoäidin. Minä olin siellä. Myös Carl oli siellä, mutta häntä he eivät koskaan huomanneet. Oli jouluaatto ja satoi pikkaisen lunta, mutta kunnon valkeaa joulua ei tuona vuonna tullut.</span></span></blockquote>
</blockquote>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvlmohaFPaDl4hdWwQ8xHp0zSiYfqiTpbhVOCz5P7VYfuYk3m3oegrtrtwxNQgLr9xTwbvsx0m9ayWRNiUF2dpbpI4l3nRtHQoxzCRxIJ5KGOXlNAfq6DEVGG2Vb2O3NToM3nbOtEq3EQ/s1600/_DSC0963.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1057" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvlmohaFPaDl4hdWwQ8xHp0zSiYfqiTpbhVOCz5P7VYfuYk3m3oegrtrtwxNQgLr9xTwbvsx0m9ayWRNiUF2dpbpI4l3nRtHQoxzCRxIJ5KGOXlNAfq6DEVGG2Vb2O3NToM3nbOtEq3EQ/s640/_DSC0963.jpg" width="576" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
<br />
<b>Pihka </b>on kirja jonka puolesta puhun mielelläni. Tämä tanskalainen, Lasiavain-trilleripalkinnon 2016 saanut helmi ei mielestäni ole hirveästi ollut esillä. Harmi ettei, koska kyseessä on ihan timanttinen kirja. Ei aivan sitä, mitä <b>Lisa O'Donnellin </b><i>Mehiläisten kuolema</i> oli minulle, mutta yhteneväisyyttä oli tunteissa ja kirjan sivuilla. <br />
<br />
<b>Pihka </b>kertoo monisyisen tarinan, joka ei muutamalla lauseella avaudu. Juonen juuret, niin kuin kirjan henkilöiden ongelmatkin - ovat vuosien ja sukupolvien takana, asiat ovat <i>ajautuneet </i>tiettyyn pisteeseen. Ja juuri tuon ajautumisen Riel hahmottelee tässä kirjassa taitavasti. Jos kirjan henkilöiltä kysyisi, olisivatko he vielä nuorempana uskoneet päätyvänsä epätoivoisia valintoja tekeviksi ihmisen riekaleiksi, he olisivat puistelleet päätään, koska he pyrkivät alun perin hyvään. Mutta sairaudet, mitä ne nyt tässä tapauksessa ovatkaan, tekivät selvää.<br />
<br />
<b>Kirjan </b>keskiössä on nuori tyttö Liv, joka elää isänsä ja äitinsä kanssa saarella. Tytön isä on hamstraaja, eli isä kerää jokaisen millimetrin talosta täyteen tavaraa. Niin täyteen, että talossa asuminen on vaarallista. Kiitos amerikkalaisten tv-sarjojen, tätä ei ole vaikea kuvitella. Isä viettää kaiken aikansa kotona ja poistuu vain hyvin harvoin, ja silloin tarkoituksena kerätä lisää tavaraa. Livin äiti Maria on sairaalloisen ylipainoinen. Maria asuu yläkerran huoneessa, makaa vuoteessaan, ei pääse enää ylös, eikä siten koskaan enää poistu talosta.<br />
<br />
<b>Koska </b>mikään ei koskaan saa poistua talosta ja <i>en tiedä</i> - kenties isä pelkää tyttären menettämistä liian kovaa, ja sokaistuu. Isä ilmoittaa tyttären kuolleeksi, jotta tytön ei enää tarvitse poistua talosta edes kouluun, ja isä voi itse sanella hänelle totuutensa maailmankaikkeudesta. Se ei ole edes hankalaa, sillä eihän tyttärellä ole ketään muuta kontakteina maailmaan kuin isä ja äiti.<br />
<br />
<b>Kirja</b> tuntui tummalta draamalta. Ei kyse ollut rikoksista sinänsä, vaikka niitäkin tapahtui, vaan mielenterveyden asteittaisesta hajoamisesta ja lapsen ensikäden suhteesta vanhempiin, sekä kaikenlaisista tarpeista, jotka vievät epätoivoon, jos niitä ei saavuta. Kirja kiinnosti kuten meitä ihmisiä kiinnostaa susilapset jotka kasvavat ilman ihmisyyttä. Tämä kirja tuli uniini, ollen sotkuinen ja oksettava, iljettävä, eläimellinen. Mutta se oli kärsimystä, jolla tuntui olevan tarkoitus.<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★★★½</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Sivuja: 248</div>
<div style="text-align: center;">
Kustantaja: Aula & Co</div>
</blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-58714880323386085582017-10-26T17:53:00.001+03:002017-11-13T20:50:01.612+02:00Sanna Karlström: Multaa sataa, Margareta (2017)<div style="text-align: center;">
<blockquote>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">On ihmeen vaikeaa palauttaa tarkalleen mieleensä millaista yöllä on, öisin taas tuntuu kuin ei olisi koskaan päivää nähnytkään, vaikka on elämänsä elänyt näiden kahden vuorotellessa, rattaan pyöriessä, ei siihen ole tottunut vieläkään.</span><br />
<br /></blockquote>
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh71TpE-OKglQyhRowpGXsVA1FifoF4t90J-dxexs3Xj5F4Hx7CVuh2AKXRm-9JXbdck32WVvZsl8GBvf3Txl5tctaG9Um5VYb2QNLi4cw2DclGMKoMDlrqBp6hDlBDIfsWHDx-Ph6jFAs/s1600/_DSC0900.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh71TpE-OKglQyhRowpGXsVA1FifoF4t90J-dxexs3Xj5F4Hx7CVuh2AKXRm-9JXbdck32WVvZsl8GBvf3Txl5tctaG9Um5VYb2QNLi4cw2DclGMKoMDlrqBp6hDlBDIfsWHDx-Ph6jFAs/s640/_DSC0900.jpg" width="576" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<i><b>Multaa </b>sataa, Margareta</i> on tummatunnelmainen, herkkä ja vähäpuheinen pieni romaani kolmen sukupolven naisista, jotka asuvat samassa talossa. Isoäiti Linnealla on jo toinen jalka haudassa, Margareta-äidin puoliso Alan on kuollut, ja nainen surussa itseensä käpertynyt ja tytär Eloisa elää huomaamattomana välikappaleena, äidin tulevaisuuden toiveiden ja toivottomuuden vaihdellessa. Mistään ei tirise hellyyttä Eloisan janoiseen pienen tytön sieluun. Elo talossa tuntuu kummitusmaisen pysähtyneeltä, kommunikaatio olemattomalta, silmissä voi nähdä jo hämähäkinverkkojen levittäytyvän ja valtaavan talon. Ovatko nämä naiset enää elossa?<br />
<br />
<b>Kirja </b>kertoo surun käsittelemisestä. Margareta on kadottanut elämästään ilon miehensä kuoltua. Äidin valtaama suru tuntuu painolastina tyttären elämässä, josta yhtäkkiä puuttuu isä, eikä kukaan talossa huomioi sitä tosiasiaa, sano asioita ääneen. Margareta toljottaa silmät sokeana kuolleen miehensä kuvaa yöpöydällä. Laskee, että nyt siitä on puolitoista vuotta, tuntee Alanin välillä edelleen talossa, hukkuu, ei taistele.<br />
<br />
<b>Sanotaan</b>, että lapset kestää, lapset unohtaa. Juuri näin ehkä tässäkin tapauksessa on, tytär on valmiimpi uuteen kuin äitinsä. Tytär kasvaa vielä, arvet paranee. Ja vaikka äitinsäkin etsii pakoreittiä surupuvusta ulos, on äidin valinnoissa jotakin eksynyttä, kaukaa haettua - miksi hän ei ymmärrä, että tarvittava rakkaus on jo talon seinien sisällä, tyttäressään. Että se jota hänen pitäisi syleillä ei ole uusi mies vaan vierellä kulkeneet.<br />
<br />
<b>Vaikka </b>kaikki on kohdallaan, <i>Multaa sataa, Margareta</i> tarjosi lopulta minulle hyvin vähän. Ei se ollut minun. En saanut yhteyttä näihin naisiin. Ajattelin saavani jotain - kuulosti että kolmen sukupolven naisten ymmärryskatkos voisi olla minulle, onhan suhteessa äitiini ja isoäitiini jotain siltä kuulostavaa. Dialogin puutos vaivasi, mutta kirjan kieli on eittämättä kaunista kaikin tavoin, siitä huomaa Karlströmin runoilijataustan. Ehkä sanojen huolellisesta sommittelusta etäisyys syntyikin. Juuri nyt olisin kaivannut suoraa puhetta. Kauniskielinen, vähäeleinen kirja tuli huonoon hetkeen. En pitänyt Margaretasta, siis oli siinäkin itsekäs nainen! Olin surullinen Eloisan kohtalosta, hän oli näkymätön, ja Linnea - olisipa hän puhunut tyttärelleen, luonut suhteen Margareetaan, jotta sukupolvien kuilu ei olisi ehtinyt ryvettyä näin syväksi. Kaikkiaan lohdutonta, lopun pienestä valopilkusta huolimatta.</blockquote>
</div>
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<br />
Arvio: ★★★</div>
<div style="text-align: center;">
<br />
Sivuja: 157</div>
<div style="text-align: center;">
Kustantaja: Otava</div>
</blockquote>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-64377280753936409312017-10-15T11:15:00.003+03:002017-11-07T20:10:07.541+02:00Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta (2016)<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Rivi dominopalikoita, kieppuvia lautasia kepin nenässä, korttitalo. Kuluneita vertauskuvia riittää. Isä Bernard oli tajunnut sen, mitä olin tiennyt Äikästä jo pitkään - että jos yksikin kohta pettäisi, jos yksikin rituaali jäisi väliin tai tavanmukaisia menoja joskus käytännön syistä lyhennettäisiin, hänen uskonsa romahtaisi ja menisi pirstaleiksi.</span></blockquote>
</blockquote>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU22_omJwHBKrE0BM25CgpwnZniThZHk7JBFfbwQ6clqDvttvSZf8q5l9JnXTmp5od96-bIHuqTA7HOaQtokn_JtO8F9HiXJV0PN3skxfrLTnwlpwPgsKXA6sQPMxC80yb6gsp9VtQ6b8/s1600/_DSC0854.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1114" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU22_omJwHBKrE0BM25CgpwnZniThZHk7JBFfbwQ6clqDvttvSZf8q5l9JnXTmp5od96-bIHuqTA7HOaQtokn_JtO8F9HiXJV0PN3skxfrLTnwlpwPgsKXA6sQPMxC80yb6gsp9VtQ6b8/s640/_DSC0854.JPG" width="576" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<b>Kaikki </b>tuntuu olevan kohdallaan. <i>Hylätty ranta ei ole vain hyvä, se on suurenmoinen</i>, sanoo ihailemani Stephen King. Hylätty ranta palkittiin Britanniassa vuoden 2015 parhaana esikoisromaanina. Hylätty ranta on<i> ihmeellinen, ytimiään myöten kylmäävä ja runollinen</i>. Siis ehkä niin on, kun niin sanotaan. Aloitan siis lukemisen hyytävää kauhua janoten.<br />
<br />
<b>Mutta </b>ajatus karkaa tuon tuostakin. Andrew Michael Hurleyn maailmaan tuntuu olevan hirvittävän hankala päästä sisälle. Valittavasti ajatukseni kirjan luettua oli, että tässäkös tämä nyt sitten oli, ei tämän kummempaa, shokeeraavampaa. Voi kai sanoa, että jäin kylmäksi. Ainakaan edellä mainittuihin tunteisiin en päässyt kosketukseen, mutta sain jotain muuta.<br />
<br />
<b>Hylätty </b>ranta yllättää katolilaisuudellaan. Sitä en kokenut mitenkään häiriöksi. Se jos mikä sopii hyytävän kauhujännärin teemaksi. Teemoissa ei muutenkaan ollut vikaa, ne loi loistavan maaperän. Hylätty ranta kertoo suljetusti elävästä, (tai voi kai sanoa että omassa kuplassaan elävästä,) pienestä uskonnollisesta yhteisöstä, johon kuuluvat Äikkä ja Taato, heidän kaksi nuorta poikaa Andrew ja "Tonto", herra ja rouva Belberboss, neiti Bunce ja miehensä David. Yhteisön pitkäaikainen pappi, isä Wilfred on vastikään kuollut ja seurakuntaan on astellut uusi ja nuorehko pappi, isä Bernard.<br />
<br />
<b>Kuten </b>joka vuosi, yhteisö lähtee matkalle pääsiäisen aikaan hylätyn rannan lähimaastoon, Loneyhin. Kitkaa alkaa syntyä, kun matka ei suju kuten Äikkä tahtoisi. Isä Bernard ei olekaan sellainen katolisen kurin ja järjestyksen mies kuin isä Wilfred oli ollut. Äikälle usko on rituaalien suorittamista, vain siten hän uskoo pääsevänsä taivaaseen ja kurinalaisella sääntöjen noudattamisella myös hänen pienellä pojallaan Andrewillä on mahdollisuus parantua mykkyydestään. Äikkä vastaan isä Bernard on kirjan kiinnostavinta antia ja dialogia.<br />
<br />
<b>Pitkään </b>kirjan luku sujuukin, mutta loppukohtaus ja sen paljastukset, ja ylimääräiset henkilöt hämmentävät. Mielenkiintoa kirja pitää koko ajan yllä, siinä on tiettyä maagisuutta. Kirjan lopun pitäisi nostaa karvat viimeistään pystyyn, ja ehkä aistinkin pientä sähköisyyttä ilmassa. Olin kuitenkin jo arvannut lopun etukäteen, ja se latisti tunnelmaa. Kirja ei tuntunut antavan minulle ajatusmaailmaan uutta, ja se pysyi etäisenä, muuttuen yhä etäisemmäksi, kun ymmärsin etten koskaan pääse siitä perille. Kirjasta tuntuu puuttuvan punainen lanka, tai ainakin niitä on useampia. Miten Andrewn kohtalo lopulta liittyy Äikän uskoon? Hurleyn kirjoitustapa tuntuu <i>kylmältä</i>, toteamuksilta, mutta osuvia pohdintoja uskosta riittää.<br />
<br />
<b>Pidin </b>kirjan keskiössä olevasta pojasta, lempinimellä kulkevasta "Tontosta", ja isä Bernardia suorastaan janosin näyttämölle. Aina kun hän puuttui, puuttui kohtauksistakin jotain - viisautta kenties. Ehkä isä Bernard olisi sellainen pappi, joka saisi minutkin käymään kirkossa. </blockquote>
<br />
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★★<br />
<br />
Sivuja: 427<br />
Kustantaja: WSOY</div>
</div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-90748061677418369982017-10-14T11:40:00.003+03:002017-10-14T11:40:27.519+03:00Sadie Jones: Kotiinpaluu (2016)<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">Ainoat repliikit liittyivät asioiden ojentamiseen ja kiittämiseen, ja Lewisin teki mieli nauraa, sillä hän kaipasi vankilaruokailun valtavaa meteliä: nuo ateriat eivät olleet hirveästi eronneet kouluruokailuista, ja ne olivat olleet rentouttavia, mutta tämä oli ainoastaan itsetietoista ja kireää, ja kaikkea sitä, mitä Lewis oli kodissaan aina inhonnut. Hän ajatteli, että henkilössä joka oli mieluummin Brixtonin vankilassa kuin omassa kodissaan täytyy olla jokin todella pahasti vialla.</span></div>
</blockquote>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOknTU9nHQo7YEXAUhU7zyAxDM6saxQUw6bCvqgwO_8VYkmEWlQDldgESv_myAwFcsyVpCytq6KRCYx-l0uudtQfWw_X8UsuX3FvQzXsxf7xg4Nb8TT-apUSOz93TeQTcec2gtcvHssSY/s1600/_DSC0777.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="972" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOknTU9nHQo7YEXAUhU7zyAxDM6saxQUw6bCvqgwO_8VYkmEWlQDldgESv_myAwFcsyVpCytq6KRCYx-l0uudtQfWw_X8UsuX3FvQzXsxf7xg4Nb8TT-apUSOz93TeQTcec2gtcvHssSY/s640/_DSC0777.JPG" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<b>Kotiinpaluu </b>on yksi tämän vuoden parhaita lukemiani. En tosin uskonut kirjaan heti. En usko useinkaan, jos kirjasta kerrotaan het takasivulla ylisanojen kuorruttamana, että <i>riipaiseva </i>ja <i>uhkaa huokuva </i>menestysesikoinen. Olin skeptinen. Kirja tuntuikin pitkään tasaisen hyvältä, korrektilta, laadukkaalta, vakavalta ja vakavasti otettavalta, hyvältä kirjalta. Harkitut sanat etäännyttivät tapahtumista, kaikki oli niin paikallaan ja täydellistä ja aloin jo toivoa, että kertojaan tulisi säröä, tarinaan tulisi vinksahtuneisuutta. Kirja henki samaa laatua kuin Emma Clinen Tytöt, samaa oli myös kertojan surumielisyys ja 60-70 -lukujen henki. En uskonut, että tulisin lopulta rakastumaan tähän kuten Clineen. Lopussa tuntui, että pakahdun kaikkiin niihin tunteisiin joita kirja herättää! Riemu ja toivo jäivät päällimäisiksi. <br /><br /><b>Lopetus </b>lämmitti kaiken. Pussailin kirjan kanttakin. Olin helpottunut ja onnellinen. Nämä potkitut sielut, joiden elämää olin vuosia seurannut ja jotka olivat tulleet lähelle kuin seinään kasvanut muratti saivat vihdoin ravinteita. Totuus tuli julki ja oli hellän syleilyn aika.<br /><br />
<b>Kirjassa </b>parasta on Lewis, jonka elämästä kirja kertookin,
aina lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle. Lewis, joka on ensin äitinsä
silmäterä. Lewis, joka kokee elämässään käänteen, joka muuttaa
pojan persoonallisuutta ja tekee isänsä silmissä täyskäännöksen. Lewis,
joka ei koskaan saavuta etäistä isäänsä. Lewis, joka kulkee maailmaa
halki surua kantaen, muiden murheen kyllästämien keskellä, mutta pysyy
silti kirkkaana ja valoisana, pitää silmänsä auki, pysyy jollain tapaa rikkoutumattomana kaikessa
rikkinäisyydessäänkin. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<b>Jokainen </b>on omassa vankilassaan. Brixtonin vankilassa istunut Lewis vapautuu kirjan alussa, heti ei
kerrota miksi hän istunut. Kohta jo kirja palaa Lewisin lapsuuteen ja punoo koko
elämän auki. Ja kun Lewis alkaa kirjan myötä kasvaa ja tulla tutummaksi, on häneen
henkilönä hankalaa olla samaistumatta, tai rakastumatta. Lewis istuu
kotonaan vankilassa, jonka perhe on luonut salaisuuksilla ja
välttelyllä, eikä koskaan onnistu samaistumaan isänsä maailmaan,
jossa tärkeintä on ulkokultaisuus. Poika yrittää löytää jotain
rehellistä epärehellisestä yhteisöstä, jotain mikä on oikein. Ja vihaa
itseään, koska ei pysty olemaan mitä vaadittaisiin, eikä ole henkilöä
jolle purkaa lapsuudessa koettua traumaa, kaiken käännettä. Isä odottaa,
että pojan kotiinpaluu on kuin tuhlaajapojan paluu, mutta se jonka
pitää oppia jotain, ei olekaan Lewis vaan ihmiset ympärillä.<br /><br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
Arvio: ★★★★★<br /><br />Sivuja: 355<br />Kustantaja: Otava</blockquote>
</div>
</blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-38897150748339416892017-10-08T14:45:00.000+03:002017-10-25T19:16:54.884+03:00Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat (2017)<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Tyhjän naurajat ja valittajat ovat huonoja ihmisiä, ja kaikki on tyhjän valittamista, ellei ole kuolemaisillaan. Ja vaikka olisikin, pitäisi silti jaksaa tehdä töitä kuolinvuoteeltaan, leipoa pikkuleivät omiin hautajaisiinsa, tilata kukkalaite ja valita hautakivi ja arkku ja pääruoka. Pitäisi itse ajaa haja-asutusalueelta lähimpään sairaalaan, kun saa sydänkohtauksen tai aistii aivoinfarktin oireet.</span></blockquote>
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig7zpgg7aFLMD922RwnLh1SvvArCXoX1NLJsd45Qmrs99kmGQVnexXSs5YXCAp8CukKLskvow1qHorJxjEVz3A_XabYNEJ8VIsrBRHqQxi5W5PL6xPwPrURVGPgb_oyEcQdCFquWqlHnI/s1600/_DSC0750.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig7zpgg7aFLMD922RwnLh1SvvArCXoX1NLJsd45Qmrs99kmGQVnexXSs5YXCAp8CukKLskvow1qHorJxjEVz3A_XabYNEJ8VIsrBRHqQxi5W5PL6xPwPrURVGPgb_oyEcQdCFquWqlHnI/s640/_DSC0750.JPG" width="576" /></a></div>
</blockquote>
<blockquote>
<b>Anni </b>Saastamoisen ihana esikoiskirja Depressiopäiväkirjat on vapauttava lukukokemus - tai ainakin mieleni oli kevyt ja vapaa lukemisen jälkeen. Ehkä monen muun tavoin (?) pelkäsin aloittamista, sillä entä jos kirja ajaa masentuneen mieleni vielä syvemmälle suohon kuin se on jo ennestään? Mutta jotenkin minulla onnistui olemaan hauskaa kirjan kanssa, joka kai oli tarkoituskin. Riemastuttavaksi masennuskirjaksihan tätä on tituleerattu!<br />
<br />
<b>Depressiopäiväkirjat </b>kertoo Annin omasta masennuksesta. Siitä kun se alkaa, vaikka ei osaa kertoa mistä se sai alkunsa. Miten se vaatii itsensä avaamista ihan kokonaan, vaikka sinne ei osaa tai tahdo sukeltaa. Ja jotta paranisi, pitää pystyä kuitenkin itse kokoamaan perseensä ylös sohvalta ja kävellä terveempää itseään vastaan. Anni näyttää käytännön dialogien kautta, miten muut ihmiset,<i> ne eheät ihmiset</i>, eivät pysty ihan täysin koskaan ymmärtämään masentunutta, ainakaan jos masentuneella on kiva työ ja kiva mies ja menee mukavasti elämässä. Anni selittää masennusta kuten se hänen elämässään näkyy, väsymisenä, itsesyytöksinä ja pelkoina. Ja eipä ole parantuminen helppoa, vaikka apua on tarjolla. Entä kun esimerkiksi terapeutin kanssa ei kemiat kohtaa? Jos nyt terapeuttia koskaan saa, kun sille pitäisi uskaltaa puhelimella soittaa. <br />
<i><br /><b>Kun </b>edelliset sukupolvet ovat selviytyneet sodasta ja sen aiheuttamista traumoista, meillä ei ole oikeutta olla henkisesti haavoilla. Koulukiusatut, hakatut, haukutut ja rakkaudetta jätetyt, kaikkien kuuluisi kantaa taakkansa ja hymyillä tervehtiessä, kuten kunnon ihmisen. Kuolemat keskenmenot, pahoinpitelyt, autokolarit, konkurssit - ne pitäisi kantaa selkä suorana, vaikka välilevyt painuisivat kasaan. Pitää olla sisukas ja pärjätä.</i> Kirjassa on muutama kohta jotka tulen muistamaan varmasti pitempään. Luku <i>Ei meillä päin</i> on kokonaisuudessaan yksi niistä. Se on osuva selotus siitä, miten meillä päin ei kertakaikkiaan osata kohdata tai hyväksyä masennusta ja kun masentuminen vieläkin nähdään yksilön heikkoutena eikä vanhoja juttuja saisi alkaa kaivamaan, vaan pärjätä menemään eteenpäin, reippaasti lapsesta asti. Anni tuntee itsensä oman elämänsä huijariksi, teeskentelijäksi, ja siihen tunteeseen samaistuin.<br />
<br />
<b>On </b>mahdollisuus, että tästä tulee mulle tosi rakas kirja, johon vielä palaan. Ainakin aion suositella tätä tuttavilleni. Joitain voi ärsyttää Annin CAPSLOCK, mutta minä en kokenut sitä rasittavana. Kirjasta voisi olla ihan mahdottoman paljon sanottavaa, mutta en halua sanoa liikaa, lukekaa itse. Tämä sopii kaikille, ja kirja olisi tärkeä lukea myös niiden, joille aihe ei ole omakohtainen.</blockquote>
<br />
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★★★★</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Sivuja: 157<br />
Kustantaja: Kosmos</div>
</div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-8796380661944707742017-10-01T17:13:00.003+03:002017-10-01T17:13:59.006+03:00Amity Gaige: Schroder (2014)<div style="text-align: center;">
<blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Haluaisinko, että hän kertoo, kuka hän oikeasti on ja miksi hän valehteli minulle? Haluaisin. Mutta ennen kaikkea haluaisin tietää kaiken siitä ajasta, jonka olin erossa tyttärestäni. Kaiken. Haluaisin tietää, missä hän kulki, millainen sää silloin oli, oliko hänellä hauskaa vai ei. Harjasiko hän hampaansa. Sattuiko häneen. Itkikö hän.</span></blockquote>
</blockquote>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRnjXttLNdnMh8SuRxXh-jiWC-42YBHK0oDKdXY0Gyb4eXnRQPHvPOVy-5YbNudnZHuy-2s8hpfHeZb_DZ77sweJemzG4S-FEvfRkBejj4rVGAwZtGE2B8T82GAFX5RheEanJfsJTjHIQ/s1600/_DSC0670.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRnjXttLNdnMh8SuRxXh-jiWC-42YBHK0oDKdXY0Gyb4eXnRQPHvPOVy-5YbNudnZHuy-2s8hpfHeZb_DZ77sweJemzG4S-FEvfRkBejj4rVGAwZtGE2B8T82GAFX5RheEanJfsJTjHIQ/s640/_DSC0670.JPG" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote>
<b>Schroderin </b>kanssa kului lauantaipäiväni. Kirjalle valittu tummasävyinen periamerikkalainen kansikuva veti huomion ja ajattelin tässä olevan hyvä viikonloppukirja. Vilkaisin takakantta ja juonikin vaikutti sopivalta. Erik Schroder kirjoittaa tutkintavankeudesta kirjetta entiselle puolisolleen Lauralle. Hän yrittää selittää, miksi lähti yhdeksänvuotiaan tyttärensä Meadown kanssa päämäärättömälle autoretkelle, jonka seurauksena hänet etsintäkuulutettiin. <br />
<br />
<b>Aika </b>yllättäin kirja vetää linkin toisesta maailmansodasta nykyisyyteen. Erik on tullut isänsä kanssa siirtolaisena Amerikkaan nuorena poikana Länsi-Berliinistä. Gaige kuvaa hienosti muurin rakentamisen ja sen ylihyppimisen aikakauden muistot syöpyneinä pienen pojan mieleen. Voi sanoa, että Erikille rajojen ylittäminen on tuttua jo lapsuudesta, Erik on tottunut pakenemaan ennemmin kuin taistelemaan joutuessaan sotatilanteessa (tässä tapauksessa sotainen avioliitto) seinää vasten. Saksa jaettiin, Berliini jaettiin ja nyt jaetaan lapsikin.<br />
<br />
<b>Vasta </b>lapsenkaappauksen jälkeen Lauralle selviää, että mies jonka hän olikin aivan oikein aavistunut tuntevansa jotenkin oudoksi ja tuntemattomaksi, onkin joku muu kuin hänelle on uskoteltu. Pienenä poikana hakiessaan Ossipeehen poikien kesäleirille, Erik on keksinyt olevansa Eric Kennedy, koska <i>sama mies oli puhunut lannistuneiden länsiberliiniläisten hurraaville joukoille vuoden 1963 tienoilla ja jättänyt jälkeensä kimmeltävän omanarvontunteen</i>. Ihailu länttä kohtaan, halu olla kuten muut pojat ja toisaalta halu jättää kipeät Saksa-muistot taakse saavat Erikin luomaan juuriltaan amerikkalaisen alter egon, jolla on ollut onnellinen lapsuus ja menestystä. Lopulta saksalainen korostus katoaa puheesta kokonaan ja nahka on luotu.<br />
<br />
<b>Vaikka </b>perhe-elämä Lauran ja Meadown kanssa perustuu Ericin valheelle, on se kuitenkin alunperin onnellista ja mies rakastaa aidosti ainakin tytärtään. Mietinkin, onko millään muulla merkitystä? Haittaako jos onni on valheellista, jos se on onnea kuitenkin? Onko jo hieman kohtuutonta, että mies on koko elämänsä kantanut valheittensa painolastia syyllisyyden tunteena mukanaan ja joutuu vielä sen paljastuttuakin kärsimään? Eikö rangaistus ole jo kärsitty? Kukapa meistä on täysin rehellinen, varsinkaan ihmissuhteissaan. (On toisaalta vähän huono veto kaapata lapsi, johon ei ole huoltajuutta ja kerjätä sitten sääliä.)<br />
<br />
<b>On </b>kiinnostavaa, miten vanhemmat pienillä loppuun ajattelemattomilla lauseilla ja harkitsemattomilla päätöksillä vaikuttavan lasten loppuelämään. Vaikkapa sanot <i>ei ihminen voi unohtaa</i> tai <i>on vain keskettävä</i>, ja lapsi painaa sen mieleen ainiaaksi, vaikka sitä ei koskaan ollut tarkoitettu ohjenuoraksi tai viitoittamaan tietä minnekään. Mehän ei päätetä, mitä lapset muistaa. Erik on päättänyt unohtaa lapsuutensa ja suunnata kohti valheellista amerikkalaista unelmaa, sitäkään saavuttamatta.<br />
<br />
<b>Kirja </b>ei ravistellut sydänjuuriaan myöten, mutta tunsin kauhean pakokauhun, kun isä erotettiin tytöstään. Oikeastaan vain silloin (tämän kirjan kohdalla) tunsin todella jotain ja kuulin huudot sairaalan käytävillä. Kirja otti myös kantaa siihen, onko lapsen etu, että huoltajuus menee useimmiten aina äidille, ja isälle jää tässä tapauksessa tunne, että hänet on <i>tarpeettomana hylätty</i>.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★★★<br />
<br />
Sivuja: 334<br />
Kustantaja: Schildts & Söderströms</div>
</blockquote>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-29244174516691555512017-09-23T09:48:00.002+03:002017-09-23T11:37:49.182+03:00Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema (2013)<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Isäni, tuo iljettävä ja pahansuopa mies, istutti minut illalla syliinsä. Hän sanoi rakastavansa minua. </span><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Myöhemmin löysin hänet uupuneena, liikkumattomana, siivottomana, sijaamattomalle vuoteelle lyyhistyneenä. Näin tyynyni hänen päänsä vieressä, ja voi herttinen, Marnie oli painanut sen hänen kasvoilleen. </span><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Ei muuta kuin tervemenoa, Eugene Doyle.</span><br />
<i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Nelly</span></i></blockquote>
</div>
</blockquote>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHRlfIZyrUr8RtxJ8_6KcoP9Z0p_6zd7baopLCQE5tJ4k3fvE1sWyCsxxLN1WQ8YlYN22Cu-jqp_a90HFQLOl5uQ5VVBVHdswm2PxiMoiqMpSi2PBRR7YduLhKKr-yPUmKqgYb98ncxJw/s1600/_DSC0495.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1106" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHRlfIZyrUr8RtxJ8_6KcoP9Z0p_6zd7baopLCQE5tJ4k3fvE1sWyCsxxLN1WQ8YlYN22Cu-jqp_a90HFQLOl5uQ5VVBVHdswm2PxiMoiqMpSi2PBRR7YduLhKKr-yPUmKqgYb98ncxJw/s640/_DSC0495.JPG" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<b>12-vuotias </b>pikkuvanha Nelly ja 15-vuotias päihteitä käyttävä isosiskonsa Marnie jäävät äkkiarvaamatta orvoiksi, kun vanhemmat Greg ja Isabella heittävät veivinsä. Neuvokkaat siskokset ovat tottuneet jo aiemmin pärjäämään omillaan, sillä huumehörhöiset vanhemmat ovat useimmiten jättäneet aamiaismurot ostamatta ja lapset ovat lähteneet nälkä kurnien koulunpenkille. Vanhempien poissaolo tuo vain käytännön ongelmia. Mistä nyt rahaa? Ja entä jos sossu kiinnostuu ja laittaa lapset laitokseen? Sitähän isosisko ei salli.<br />
<br />
<b>Skotlantilainen </b>Lisa O'Donnell on kirjoittanut omaperäisen teoksen. Kirja käsittelee hurjan vakavia aiheita (orpous, vanhempien kuolema, vanhempien alkoholi- ja huumeongelmat, aavistus seksuaalisesta hyväksikäytöstä) tragikomiikan keinoin ja minähän olen tunnetusti mustan huumorin ystävä. Rakastuin kirjaan nopeasti, mutta en aivan heti. Alkulauseissa vielä tuntui että huumoria on liikaa, ja että tyttöset ovat kuin kaksi psykopaattia, jotka eivät sure vanhempiensa kuolemaa. Pikkuhiljaa selviää, että vanhemmat ehkä olivat loppunsa ansainneet (vaikka eihän nyt niin saa sanoa) ja ymmärrys korvaa hämmennyksen. Kirja on nerokas jo siinä mielessä, että teininä muistan itsekin paenneeni usein mustaan huumoriin vaikeista asioista keskustellessa.<br />
<br />
<b>Kirjan </b>suola on hyvässä, hallitussa juonessa, komiikassa mutta myös tyttöjen persoonissa. Isosiskon, kympin oppilaan, mutta huumeistakin hieman innostuvan ja yöt kylillä laahaavan/paljon alkoholia käyttävän Marnien ei ehkä voisi kuvitella olevan paras tukipilari esiteini-ikäiselle Nellylle. Mutta Nelly se vasta onkin tapaus. Harry Pottereiden maailmaan paennut tyttö ei oikein hoksaa aina mitä ympärillään tapahtuu, ja osaa olla melkoisen rasittava sille päälle sattuessaan. Koskettavinta kirjassa on kaiken ylle laskeutuva sisarellinen puolueellisuus. Siskot tekisivät mitä tahansa toistensa puolesta - ja jos luet kirjan, huomaat, että niin he tekevätkin.<br />
<br />
<b>Kirjan </b>kanssa ei kauaa mennyt, ja loppusivulla tunsin etten olisi tahtonut matkan koskaan loppuvan. Tuntui että tyttöjen sydämetkin asteittain pehmeni kuin heihin tutustui. Kyynelsilmin lopulta laitoin kannet kiinni. Ehkä siksi, että jään heitä kaipaamaan. Ja kirja loppui silti niin pian. Kävikö tytöille lopulta hyvin? Ja mitä vanhemmille oikeasti tapahtui? </blockquote>
<div style="text-align: center;">
Kiitos Marika Oksalle <a href="http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2017/06/lisa-odonnel-mehilaisten-kuolema.html">kirjavinkistä</a>. <br />
<br />
Arvio: ★★★★★</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Sivuja: 304<br />
Kustantaja: Moreeni</div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-45319851567320912702017-09-16T17:13:00.000+03:002017-09-16T17:14:25.782+03:00Liza Klaussmann: Punaisen sään tiikerit (2013)<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Minä menen sänkyyn", Hughes sanoi.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Mitä suotta." Nick haroi tukkaansa. "Sinähän olet jo unessa."</span></div>
</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieLs22j1XqG1dMxmiq3czsYSdor5LoXt9TQmdX5Vc0Qwz0vF3ZyyNhtM62j4V2whA6RTXZr1oqyMlkYETWQyVMuDuvp39lvHD6FUf8AFIQ_CJWWUBCTd-RmUout5Y-e24x6oZP8NYLeB8/s1600/_DSC0285.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieLs22j1XqG1dMxmiq3czsYSdor5LoXt9TQmdX5Vc0Qwz0vF3ZyyNhtM62j4V2whA6RTXZr1oqyMlkYETWQyVMuDuvp39lvHD6FUf8AFIQ_CJWWUBCTd-RmUout5Y-e24x6oZP8NYLeB8/s640/_DSC0285.jpg" width="576" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<b>Punaisen </b>sään tiikerit tarjoaa kauhallisen girlpoweria. Se muistuttaa, ettei 40-luvun Amerikastakaan puuttunut naisvoimaa, eikä todellakaan jokainen avioitunut nainen ollut syntynyt soppakauha sormissaan, äidillisiin tehtäviin räätälöitynä. Nick on tulisieluinen nuori nainen avioituessaan komean Hughesin kanssa. Hän odottaa avioelämältä mitä jokainen - rakkautta, mutta sodasta palaa poissaoleva, vaikkakin kaikinpuolin täydellinen, elämänsä järjestyksessä pitävä mies. Vaikka Hughes on komea kuten ennenkin, on mies luonteeltaan enemmän pakenija kuin taistelija, kun taas Nick tahtoisi läimäyttää miestään avokämmenellä, jotta saisi edes jonkinlaisen reaktion, särön täydellisyyteen ja miehen avaamaan silmänsä sille mitä hänellä on.<br />
<br />
<b>Kulisseissa </b>kuohuu, mutta naapuruston silmin ovat Nick ja Hughes unelmapari. He järjestävät juhlia ystävilleen, jotka eivät tosin ole oikeita ystäviä, joitten kanssa puhuttaisiin rehellisesti, vaan saman elintason jakavia statussymbolisia seurapiirikavereita. Kulisseissa kumotaan hieman liian reippaasti gin toniceja tyhjään vatsaan, koska elämä on yksinkertaisesti niin teeskenneltyä, että mitta alkaa olla täynnä. <br />
<br />
<b>Nick </b>on kirjan tiikeri. En oikein voinut olla ihailematta ruuanlaittokyvytöntä ja hissukkanaisten täyttämälle naapurustolle pyllistävää, neuvokasta naista, joka saa kaiken mitä haluaa, mutta ei surukseen sitä, mitä kaikkein eniten tahtoisi. Hiukan etäisempi on pitkän matkaa serkku Helena, joka jää usein tulisemman Nickin jalkoihin. Ystävykset ovat kuitenkin kuin paita ja peppu ja jakavat avioelämän salat toisilleen. <br />
<br />
<b>Vaikka </b>harvoin luen tämäntyylistä (enkä edes tiedä millä tavalla tätä tyyliä kuvaisi) olin nopeasti myyty Klaussmannin miellyttävälle, taitavalla, ihastuttavalle kädenjäljelle, osuvalle ja hauskalle dialogille ja särmikkäille henkilöhahmoille. Kirja ei ole liian raskatekoinen, se on viihdyttävä, ja kuitenkin syväluotaava, eikä henkilöt jää ilman kosketuspintaa. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
Arvio: ★★★★★<br />
<br />
Sivuja: 388<br />
Kustantaja: WSOY</blockquote>
</div>
</blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-38444626863653724472017-09-15T17:55:00.002+03:002017-09-15T17:55:31.754+03:00Laila Hirvisaari: Hiljaisuus (2016)<div style="text-align: justify;">
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">Koulussa minusta yritettiin tehdä tyhmää vain siksi, etten puhu. Nyt tiedän että on olemassa sellaisia opettajia kuin Saastamoinen, jotka vihaavat kaikkein heikompia ja turvattomampia, haavoittuneita, silmälaseja pitäviä, päänsärkyä potevia, ontuvia ja puhumattomia. Niin kuin vammat tekisivät ihmisestä niin tyhmän, että hänet voitaisiin sivuuttaa tai nöyryyttää ja kulkea ohi ylimielisesti.</span></blockquote>
</div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdJjpotDryE05chjv4qkqaatwkxYX_SWyHVpAcGqUdXeoGRHr8EH4Hh9nphrt2VYJO0DWaC_c2wi3jQVjLrDlgGgYWDcQxwvJ3q4nk_w0zvbrJfdht7xZdTCL9Chvy4A-Bb4MYJ83Bg7E/s1600/_DSC0390.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdJjpotDryE05chjv4qkqaatwkxYX_SWyHVpAcGqUdXeoGRHr8EH4Hh9nphrt2VYJO0DWaC_c2wi3jQVjLrDlgGgYWDcQxwvJ3q4nk_w0zvbrJfdht7xZdTCL9Chvy4A-Bb4MYJ83Bg7E/s640/_DSC0390.JPG" width="576" /></a><b>Eletään </b>40-luvun lopun Suomessa. Sodat ovat juuri raiskanneet Suomen maan, ja sen tuntee painavasta ilmapiiristä. Sodasta puhutaan kuiskien, vasta kun makuuhuoneitten ovet ovat kiinni. Inga on 9-vuotias tyttö, joka on näki liian paljon. Hän asuu isovanhempiensa Annan ja Abrahamin kanssa. Isä ja äiti ovat kuolleet sodan uhreina, vaikka kirja ei heti paljastakaan missä olosuhteissa. Inga tuntee, että hänellä on kaksi omituisuutta: vaakasuora (ylimääräinen varvas, jonka takia hän nilkuttaa) ja se, ettei Inga saa sanaakaan suustaan. Ei ole saanut viiteen vuoteen, ei sen jälkeen kun jotain kamalaa tapahtui Vanhatalon edessä, ja Inga näki. <br />
<br />
<b>Erikoinen</b>, yksinäinen, kirjoista ja avaruudesta kiinnostunut, nilkuttava tyttö paistaa kaikkien silmiin ja on koulussa kiusaajille helppo kohde. <i>Nilkku-Inkku</i> huutaa kylän pojat ja kun läksyjä kysyy kuuluu <i>haista paska</i>. Kesäloma onneksi häämöttää, mutta loman jälkeen on palattava taas susien syötäväksi. Hyötyä ei ole ollut muista aikuisista tai edes opettajasta, jotka kaikki tuntuvat näkevän kiusan ansaittuna. Miksi tyttö on lakannut puhumasta, kun on kerran joskus osannut? Heidän on hankala ymmärtää, ettei Inga sitä tahallaan tee. Huuto vei tytön sanat, ja ne katosivat. <br />
<br />
<b>Isovanhemmat </b>ja kotiapulainen, Alma, tekevät kaikkensa jotta Inga tuntisi olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi, jotta tyttö saisi rauhassa olla hiljaa tai mahdollisuuden tulla ulos kuorestaan, kun siihen on valmis. Heilläkin alkaa keinot olla vähissä, kun tyttö pelkää niin, että sulkeutuu yhtä enemmän. Koti on kuitenkin turvasatama, ja sieltä Inga alkaa vähitellen ponnistaa, rikkoo kuorensa.<br />
<br />
<b>Hiljaisuus </b>yllättää lyhyydellään, yksinkertaisuudellaan ja lempeänlämpöisellä pullantuoksullaan. En ole aiemmin lukenut Hirvisaarta, ja tämä pieni kirja tuntui turvalliselta tavalta lähteä testaamaan mitä ajattelisin. Hirvisaari on kirjoittanut historiaan sijoittuvia kirjasarjoja, ja kun en ole sarjojen ystävä, tämä itsenäinen kirja sopi minulle. Ingasta tuli nopeasti elävä, ja hänelle tahtoi <i>niin </i>paljon hyvää, vaikka rutistaa oikein lujaa, mutta kuitenkin niin ettei pieni säikähdä. Kärsivällinen Tuomas-lääkäri ja hänen urhoollinen Joel-poikansa olivat kirjan sympaattisimmat hahmot, vaikka tavallansa kaikki olivat symppiksiä. Sodalla on roolinsa kirjassa, kaiken taustalla. Hiljaisuuskin laskeutui monin tavoin, muuallekin kuin tytön mieleen. Tämmöisiä kirjoja tarvitaan opettamaan meille empatiaa kun maailmassa paukkuu, kiitos.</blockquote>
</div>
<div style="text-align: center;">
<blockquote>
Arvio: ★★★½<br />
<br />
Sivuja: 239<br />
Kustantaja: Otava </blockquote>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8986423281663825656.post-17274964093167538632017-09-14T12:44:00.000+03:002017-09-15T16:09:12.963+03:00Satu Lepistö: Lintutarha (2017)<div style="text-align: justify;">
<blockquote>
<div style="text-align: center;">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Me kaikki synnymme himosta. Tai en tiedä, synnymmekö kaikki. Ehkä jotkut meistä syntyvät vasta vihasta. Syntyvät vihasta ja himoitsemaan.</span></blockquote>
</div>
</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVHgKNS-XlfGDoPpeLMp4D1GzlHGZ21s8N0DsXNo1qWS83jf_w4PnR_73_irubixb58rsLwNvZoMMeWBRU9UqJy_z3LOVD0-zBTM_7cllo_dXQzEuD4QfxX-hNK4BClQBI7zRX41iNnng/s1600/_DSC0379.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVHgKNS-XlfGDoPpeLMp4D1GzlHGZ21s8N0DsXNo1qWS83jf_w4PnR_73_irubixb58rsLwNvZoMMeWBRU9UqJy_z3LOVD0-zBTM_7cllo_dXQzEuD4QfxX-hNK4BClQBI7zRX41iNnng/s640/_DSC0379.jpg" width="576" /></a></div>
<blockquote>
<b>Lintutarha </b>vetää hiljaiseksi rohkealla ja mustalla tavallaan. Minulle se oli mielensisäinen tutkielma nelikymppisestä poliisista, Anssi Ilmari Heinosta, joka vähitellen valuu tavallisesta harmaasta arjen pyörityksestä, koossa pysymisestä rajoja rikkovaan syvään mustaan. Lukijana tunsin, että seuraan tikittävää aikapommia ja kello käy. Kokemus oli yksi ahdistavimmista. Elokuussa julkaistua kirjaa ei olla vielä ehditty lukea blogeissa kuin harvakseltaan. <a href="http://jonnanlukunurkkaus.blogspot.fi/2017/09/lintutarha.html"><b>Jonna </b></a>riemastui kirjan vahvasta ilmaisusta, <a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2017/08/satu-lepisto-lintutarha.html"><b>Arja </b></a>tuumaa Lepistön kirjan olevan osoitus kotimaisen kirjallisuuden korkeasta laadusta, vaikka ei Anssia ihan täysin sympannutkaan. <br />
<br />
<b>Minulle </b>tuli vahvasti mieleen elokuva American Beauty, jossa seksuaalisesti turhautunut lähiö-isä hullaantuu tyttärensä parhaasta ystävästä keski-iän kynnyksellä. Tosin sillä erotuksella, että Anssi ei ihan jaa Kevin Spaceyn karismaa, ja siinä missä American Beauty on täydellisyyttä tulvillaan ja leikkaa virheet pois, Lintutarhassa osataan olla rumia ja rosoisia kotimaiseen tyyliin vittua säästämättä. Kauniisti sanoen, Lintutarha on psykologinen romaani poliisin ja nuoren tytön epäsovinnaisesta suhteesta, mutta rumasti sanoen, mies menettää kontrollin ja käyttää hyväkseen, henkisesti ja seksuaalisesti herkässä ja haavoittuvassa tilanteessa olevaa 14-vuotiasta tyttöä. Asetelma on kuin sadusta Punahilkka, ja Lepistö tekee siitä oksettavan - sitä kai sitten on tässä tapauksessa vahva ilmaisu. Ajoittain, en tosiaankaan tiedä miten suhtautua kirjaan, miten pidellä sitä, mikä on sen opetus, mitä kertoja yrittää viestiä. Kirjoittajan maailma on jollain perustavanlaatuisella tavalla musta.<br />
<br />
<b>Mutta </b>sitten kuitenkin.<br />
Lepistö tekee Anssista tarpeeksi inhottavan, jotta kirja on kiinnostava. Liiallista sentimentaalisuutta on silti havaittavissa ja korostuksia. Pitäisin, että ne karsittaisiin. Lyhyet, vertausten täyttämät lauseet ovat hitaita lukea, enkä kaiken kauhisteluni ohessa osannut näitä vertauksia itselleni suomentaa. Anssin ylitsevuotava seksinhalu tuntui surulliselta. Miten seksistä on tullut ainoa asia josta nautintoa haetaan, jokin joka vie miehen <i>paratiisiin</i>. Kai se on vertauskuvallista - Anssi kaipaa yhteyttä ja yhtymistä, täyttymystä, hakee jatkuvasti jotain, mitä on ehkä aina ollut vailla. Mitä se on mitä Anssi hakee?<br />
<br />
<b>Ymmärrän </b>nelikymppisen miehen halun nuoreen tyttöön. 14-vuotias tyttö kuvastaa Anssille kaikkea mitä hän etsii elämältä. Puhtautta, rehellisyyttä, kauneutta, aitoa kommunikaatiota, paratiisia, sitä kun saa pitää jostain huolta. Kun Anssi on epäonnistunut omasta mielestään kaikessa, parisuhteessa ja poliisina. Niini ei tahdo enää koskettaa ja poliisina hän ei osaa pelastaa tai olla turvallinen. Lepistö oikeastaan palautti mieleeni vanhan ajatukseni: taiteessa ihanaa on se, kun saa hullutella. Satuttaakin jotakuta, eikä keneenkään satu. Luoda varjokuvia. Jotain ihan pimeää. Tutkia omaa mieltään ja antaa sen vapaasti luoda. Anssin maailma ja tytön maailma kuitenkin ovat eri. Se mikä Anssille on puhdasta, on tytölle sotkuista. Ja kuten usein, kun satuttaa, sattuu satuttajaankin.<br />
<br />
<b>Varoituksena: Jos taustalla on seksuaalista hyväksikäyttöä/raiskaus, en suosittele lukemaan tätä kirjaa. Liikaa triggereitä.</b></blockquote>
<div style="text-align: center;">
Arvio: ★★★½</div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Sivuja: 310</div>
<div style="text-align: center;">
Kustantaja: Gummerus, elokuu 2017</div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com2