Usva

"Sumussa on jotan, joka vei John Leen ja minä kuulin kun hän huusi!" Koska halusin lukea vanhaa kunnon Stephen Kingiä, lainasin Jälkeen keskiyön . Lähdin lukemaan korkein odotuksin. Tai ainakin tahdoin sellaista mielikuvituksekasta ja yliluonnollista jännitystä, jonka King osaa. Alkutekstien varoitussanat kuitenkin hieman laskevat odotuksia, sillä King epäilee itsekin, ettei lukijat pidä hänen novelleistaan kuten romaaneistaan. Pitkän, hyvän romaanin lukeminen on paljolti kuin pitkä, tyydyttävä suhde. Novelli on aivan eri asia - novellit on kuin suukko tuntemattomalta pimeässä. Kokoelma sisältää novellit Usva, Täällä tiikereitä on, Apina, Kain karkasi kimppuun, Rouva Toddin oikotie, Jauntti, Hääkeikka, Vainoharhainen: Loitsu ja Lautta - eli melkoisen määrän. Kaikki novellit sijoittuvat aikavälille 1980-1986. Suomennettu kokoelma sisältää ensimmäisen kolmasosan englanninkielisestä alkuperäislaitoksesta, Skeleton Crew 'sta. Novellikokoelma lähtee Usvalla...

Isäni kuoli yksitoista vuotta sitten. Olin silloin vasta nelivuotias. En uskonut kuulevani hänestä sen enempää, mutta nyt me kirjoitamme yhdessä kirjaa. Georg on viisitoistavuotias oslolaispoika, jolle tapahtuu jotain hyvin odottamatonta: eräänä päivänä löytyy pitkä kirje, jonka hänen isänsä Jan Olav on kirjoittanut pojalleen ennen varhaista kuolemaansa. Georgin äiti, isäpuoli ja isovanhemmat ojentavat kirjeen hänelle malttamattomina. Jokainen mielessään miettii, mitä Jan Olav on mahtanut kirjeeseen kirjoittaa. Entä saavatko he lukea kirjeen? Georg sulkee huoneensa oven ja avaa kirjeen, tunnekuohun vallassa hän yrittää muistaa isänsä jonka hän on nähnyt viimeksi nelivuotiaana. Muistot eivät tule helposti. Isä kertoo kirjeessä hänelle sadun, jossa on rakkaustarina, ihmeitä ja suuri kysymys. Kirja on isän ja pojan vuoropuhelua - sitä ei estä se, että toinen on kuolleena. Kirja sisältää kokonaan Jan Olavin kirjeen ja välillä Georgin huomautuksia: kommentteja ja muistoja is...

That morning, in English, Park noticed that Eleanor's hair came to a soft red point on the back of her neck. En ihmettele, että Eleanor & Park on listattu ilmestymisvuonnaan parhaimpien kirjojen kastiin. Tässä - sinänsä perin tavallisessa - kahden 15-vuotiaan nuoren rakkaustarinassa on jotain todella uniikkia, oman aikansa romeota ja juuliaa. Tein kuperkeikkaa jatkuvasti seuratessani näiden kahden nuoren viatonta rakastumista. Rakastuin näihin nuoriin itsekin. Yllätyin siitä toden teolla, koska kirja ei kansineen vetänyt kirjastossa heti puoleensa. Tahdoin vain lukea jotain englanniksi, ja koska asuinkuntani kirjastossa on aika pieni valikoima, otin-vain-jonkun, ja satuin ottamaan tämän, koska kirja vaikutti suhteellisen helppolukuiselta. En nimittäin aiemmin ole pahemmin lukenut englanniksi. Ehkä jos muunkielisiä kirjoja olisi enemmän saatavilla (kirjastossa), lukisin ulkomaaksi enemmän. Kuinkahan paljon uskallan kertoa juonesta? Syvällä Yhdysvaltojen keskilännes...

Hän ottaa minun käden ja iskee sen niin lujaa vihollisen päähän että tuntuu kuin sähkö menee ihan koko minun ruumiin läpi. Mies huutaa: AEIII kovempaa kuin luodin ujellus ja nostaa sitten käden päähän mutta eihän se auta kun pää halkeaa ja verta roiskuu kuin maitoa kookospähkinästä. Minä kuulen miten minun ympärillä nauretaan kun minä katson kun se mies yrittää pitää päätä kasassa. Hän alkaa käydä minun hermolle ja minä heilautan viidakkoveitsen ylös ja alas ja ylös ja alas ja kuulen joka kerta TUNKS TUNKS ja näkyy vain vaaleanpunaista ja kuuluu nauru KIÄH KIÄH KIÄH minun joka puolelta. Nigerialainen lapsi, Agu, pakenee kotikylästään. Sisällissota on syttynyt. Isä on vangittu, hän on käskenyt Agun juosta pois ja piiloutua. Äiti on viety pois, ehkä turvaan? Sissit löytävät myöhemmin Agun tajuttomana, hänet virvoitetaan ja värvätään mukaan lapsiarmeijaan. Vaihtoehtoja Agulla ei ole, vain henkiinjäämistä. Joko tappaa, tai kuolee itse. Agu oppii elämään näillä ehdoilla, tekemään...