Usva

Muitten kirjabloggareitten innoittamana teenpä itsekin ensimmäisen vuosineljänneksen kirjanlukusaldo-postauksen. Yhteensä tuli luettua aika kivasti: 21 kirjaa. Koska kieltäydyn vertaamasta itseäni muihin ihmisiin, vertaan itseeni: tulos on minulle erittäin hyvä! Näyttäisi että olen saanut lukuintoni nostatettua, sillä koko viime vuoden aikana luin vain 43 kirjaa, joka sekin on minulle paljon. Kun katselee tänä vuonna lukemiani kirjoja, tuntuu että olen lukenut jo mahdottoman monta hyvää. Näistä kuitenkin erottuu viisi aivan mahtavan parasta. Nämä kaikki olivat niin minulle .  Deborah Levy: Uiden kotiin Kuuluisan englantilaisrunoilijan perheloma Ranskassa keskeytyy, kun huvilan uima-altaassa eräänä päivänä kelluu punatukkainen tyttö. Kukaan ei ymmärrä, miksi runoilijan vaimo kutsuu tytön perheen vieraaksi. Linnunluinen vieras änkyttää tarkkoja huomioita lomailijoista, eikä salaisuuksia voi pitää enää edes itseltään. Fabriikki kustannus Selittämättömistä syistä hyvä k...

"Luulen, että kirjan huippukohdaksi tulee vanhan Edgar Derby-paran teloitus." minä sanoin. "Ironia on niin suuri. Kokonainen kaupunki palaa, ja tuhannet ja tuhannet ihmiset kuolevat. Ja sitten tämä yksi vaivainen amerikkalainen jalkaväen sotilas pidätetään raunioilla teekannun ottamisesta. Ja hänelle pidetään asianmukainen oikeudenkäynti ja teloitusryhmä ampuu hänet." Voi Kurt. Voisinpa sanoa sulle, että - you nailed it! Onnistuit kaikessa mihin pyritkin. Tässä todella on sotakirja, jonka pääosassa ei nähtäisi johnwayneä. Heräsin myös ajattelemaan, miksi oikeastaan katsomme sotaelokuvia. Enkä vieläkään tiedä. Kuuluun siihen ihmistyyppiin, joka toivoo, että kaikki voitaisiin vaan olla ystävällisiä toisillemme. Alle 200-sivuinen Teurastamo 5 kertoo sotavankina viruvasta amerikkalaisesta sotilaasta, Billy Pilgrimistä, joka selvisi Dresdenin pommituksesta vuonna 1945 - tai piti kertoa, mutta ei kerro, tai kertoo se mutta... Ei sittenkään. Oikeastaan Teuras...