keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus (2012)


Kauniin traaginen rakkauskirja, haaveilevaan makuun. 
Hetken hiljaisuus on kaunis, liian kaunis kirja. Se sopii kyllä kaikille haaveilijoille, kaikille jotka ovat joskus olleet ensirakastuneita ja rakkautensa menettäneet. Meille kaikille. Se sopi minulle, kun raskaan työputken jälkeen koitti iltapäivä, jolloin oli aikaa lukea! Tämä oli kevyt, hauras kirja, jonka luki yhdessä illassa. Tällä hetkellä minulla on kesken Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa, mutta kaipasin väliluettavaksi jotain kevyempää... Kyseisen kirjan lukeneet, varmaankin ymmärtänevät mitä tarkoitan.
Hetken hiljaisuudessa vietetään muistotilaisuutta merionnettomuudessa kuolleen, kauniin opettajan, Stellan muistolle saksalaisessa koulussa. 18-vuotiaalla kivikalastajan pojalla, koulun oppilaalla, on ollut suhde Stellaan. No, ei varsinaisesti suhde, mutta salaisia tapaamisia, joista tosin koko koulu oli salaa tietoinen. Kirja ei lainkaan pohdi sitä, oliko sopivaa, että englanninopettaja tapaili oppilastaan. Se hämmensi minua suuresti.
Stellan kauneus ja suhde Christianiin, salaisuudet; kaikki tämä oli hyvin mielenkiintoista, mutta jäi jollain tapaa auki. Stellan kuolemakin oli luonnollinen, vai oliko? Stellan surumielisyyteen kukaan ei antanut vastausta. Kirja on niin kaunis, että siitä on vaikea edes sanoa mitään. Christian on mietteissään puhdas, melkein pyhä, ei lainkaan kuten vaikka itse olin 18-vuotiaana. Ajatukseni olivat kaukana puhtaasta! Varmasti parhaiten kirjaa kuvaa lukunäyte.
Jostain kummasta syystä pidin tästä. Ehkä joskus vielä ymmärrän miksi, nyt en osaa selittää. Kirja on unenomainen, hyvässä ja pahassa. Poukkoileva, tapahtumiltaan osin absurdi. Kirjassa on lauseita, jotka pysäyttävät, ja sitten on hetkiä, jolloin miettii, miten tämä liittyy asiaan yhtään. Ymmärrän jos joku piti tästä kovasti, mutta ymmärrän senkin joku ei pitänyt yhtään.

PEEÄS Eilisestä kirjastoreissustani jäi silti mukava viba. Mukaan tarttuivat tosiaankin Hetken hiljaisuus, Purkaus, Kirkkaus ja Sydäntorni. Eniten odotan pääseväni Kirkkauden kimppuun! <3







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti