Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

Trisha ei antanut pakokauhulle periksi yhtäkkiä kuten käärmeen nähdessään vaan omituisesti vähitellen, maailmasta syrjään vetäytyen, ulkoisen tietoisuuden pois sulkien.

Tässä tarinassa on jotain hannujakerttumaista. Trisha, 9, ja Pete, 14, lähtevät äitinsä kanssa patikkaretkelle Länsi-Mainen metsään. Avioeron tuoksinassa on Quilla tuonut lapset Bostonin lähiöstä Etelä-Maineen, ja viikonloppuisin hän tahtoo viedä lapsia sivistysmielessä milloin tutustumaan oppikirjan kanssa luontoon tai kiertokävelylle museoon.

Suhde kilttiin ja osittain huomaamattomaan Trishaan ei paina äidin mieltä samoin tavoin kuin suhde murroisikäiseen Peteen, joka arvostelee jatkuvasti vanhempiensa valintoja. Jopa patikkaretkellä Trisha jää erilleen Petestä ja äidistä, ja niinpä hän aikookin näyttää heille närhen munat. Oikaisen tästä vähän. Siinäpähän miettivät, että mihin Trisha katosi!

Käy tosin niin, että Trisha kadottaa suuntavaistonsa, ja eksyy. Näin kirja nostaa Trishan näyttämölle, muita ei enää ole olemassa: vain karu luonto ja ihmislapsen selviytymistaistelu. King kuvaa luontoa tässä erityisen herkullisesti, jopa jumaloivasti.

Jos itse olisit alttiina luonnon oikuille, olettaen että kuolet hiljalleen nälkään, pysytkö henkisesti vahvana? Saisitko lohtua marjoista, pähköinöistä, majavista ja peuroista vai pelkäisitkö liikaa metsässä sinua tuijottavaa hirviötä? Eksyineiden jumala on siitä onnistunut, että tunsin nahoissani uupumuksen, nälän ja epätoivon jonka Trishakin tunsi rämpiessään eksyttävässä erämaassa. Kirja meni fyysisesti nahan alle.

Trisha on päähenkilönä neuvokas likka: hän muistaa äidin opit marjoista joita voi syödä ja tuntee isän vaativan katseen, joka yllyttää olemaan rohkea. Seuranaan Trishalla on mielikuvituksensa tuotteita, erityisesti ihailemansa baseball-tähti Tom Gordon. Se hieman lievittää yksinäisyyttä.

Trishan suloisuutta nostaa huudahdukset: Paskaa paahtoleivällä!, mutta tarina tuntuu vajoavan suohon keskikohdilla. Se seisoo paikallaan, Trisha rämpii rämpimistään, mitään ei oikeastaan tapahdu. Tietenkin se korostaa kaiken kauheutta ja pitkäpiimäistä vaeltamista. Särmä puuttuu kuitenkin ja itse hirviökin luimii vain pusikossa.

Ennen Eksyneiden jumalaa (Girl Who loved Tom Gordon) oli Stephen King ehtinyt kirjoittaa yli 30 suomennettua teosta, joten aloittelijan hapuilusta ei tässä ole kyse, vaan haistan pikemmin pientä laimentuneisuutta - aivan kuin mehut olisi annettu jo aiemmin, johonkin toiseen tarinaan.

Arvio: ★★½
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 299

"
Eksyneiden jumala ei ole Kingille tyypillistä yliluonnollista kauhua, vaan pikemminkin selviytymistarina, joka tutkii hädänalaisen ihmisen psykologiaa. Siinä mielessä se on sukua Kingin aikaisemmalle romaanille Julma Leikki, jossa sänkyyn kahlittu nainen etsii pakotietä.
Päiväunien salainen elämä

Trisha on ihana peppipitkätossumainen hahmo, joka pahassa tilanteessa tekee parhaansa, eikä pelkää panna karhullekaan hanttiin.
Mustelumo

Tätä uskallan suositella myös niille, jotka karsastavat Kingin kauhukertomuksia. Mielestäni tämä hurja on seikkailu, missä oikeasti jännittää lapsen puolesta. Pelkää pahinta ja toivoo parasta.
Olen lukenut ja luen edelleen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

Ane Riel: Pihka (2017)

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)