Kirjat, jotka odottavat ja rakastavat

Kirjablogi Rougen innoittamana lähdin mukaan #kirjakuvapäivässä -haasteeseen (Rougen twitter-sivulla siitä enemmän) mutta aika näyttää, pysynkö haasteessa mukana, sillä työt vie aikansa enkä välttämättä aivan joka päivä ehdi twitteriä tai blogia päivittää. Nyt on kuitenkin siitä onnellinen ilta, että saan sen kirjaharrastukselleni pyhittää. 
Aioin ensin kuvata vain kirjat, jotka ovat rakkaiden kirjojen top-listallani, mutta Rougen twitter-päivityksen nähtyäni halusin minäkin kertoa, minkä kolmen kirjan lukemista odotan tällä hetkellä eniten. Aloin niistä. (Olen valikoinut kirjat vain oman kirjahyllyn teoksista tai kirjastolainoista... Muuten menisikin iänpäivät, kun alkaisin jaamailla, mitkä ovat niitä kaikken rakkaimpia.)

Kirjat, jotka odottavat

Ensimmäinen on kirjastolaina: Maija Muinosen Mustat paperit
Anna Miel tietää kuolevansa. Viimeisenä tekonaan hän alkaa kirjoittaa kirjeitä, ennen muuta pienelle pojalleen, jolle hän haluaa näin jättää hyvästit. Äidilliset neuvot ja muistot alkavat kuitenkin muuttaa muotoaan, kun Ann kuvittelee ja samalla määrää poikansa tulevaisuuden.

 Muinosen vain 167 sivuinen pienoiskirja on harmillisesti vielä lukematta, mutta asia korjaantuu pian. Kirjassa on erottuva idea, ja pienellä vilkaisulla huomasin, että teksti on aika rujoakin. Hyvä.

Toisena on omasta kirjahyllystä, Katja Ketun Yöperhonen
Minä olen kaikukoppa sinun kielesi soida.

Olen säästellyt tätä kirjaa... Rakastuin Ketun kieleen ja luovuuteen Surujenkerääjässä, joka oli minusta suorastaan ilmiömäinen. En ole sen jälkeen uskaltanut lukea Kettua. Aion kyllä. Mutta en halua pettyä. 

Ja kolmaskin omasta hyllystä, Vuokko Sajaniemen Pedot
Pieni maalaispitäjä metsien keskellä, itärajan tuntumassa. Nuori Maria, ortodoksisen papin tytär, kohtaa näyn, jota ei suostu käsittämään. Isä Lassen elämässä on vain työ ja tytär. Kunnes tulee kolmas, joka rikkoo tasapainon.

Tämä on tuntematon minulle. Kirja, jonka sain lahjaksi, ja jota myös säästelen oikeaa hetkeä varten, kirja jota rakastan jo siksi jo nyt että se on lahja rakkaaltani.



Kirjat, jotka rakastavat minua

 Michael Cunnigham, Koti maailman laidalla
Koti maailman laidalla kertoo 70-lukulaisista, jotka olivat liian nuoria joutuakseen Vietnamin sotaan, mutta tarpeeksi vanhoja ihastuakseen hippiaateeseen ja -musiikkiin. Heidän mekkansa oli Woodstock. Heidän nuoruutensa meni pilvessä. 

Puolihuolimattomasti, vuosia sitten, tein tämän löydön kirpparilla. Rakastuin ja minua rakastettiin. Tämä on parasta, mitä olen koskaan lukenut Cunninghamilta, jonka kaikki kirjat ovat hyviä. Tässä kirjassa kuitenkin on niin paljon enemmän tunnetta.

Sarianna Vaara, Huomenkellotyttö
Anna ja Elena, tytär ja äiti. Kiinni toisissaan, hyvässä ja pahassa. Anna on oppinut jo ennen kansakoulusta pääsemistä, miten skitsofrenia kirjoitetaan. Hän tietää mitä on Diapam ja mitä itsemurha on latinaksi. Yhtä lailla hän tietää miltä tuoreet kirjat tuoksuvat ja mitä kielikuva tarkoittaa. Hän elää psyykkisesti sairaan kirjailijaäitinsä kanssa.

Toivon, ettei tätä kirjaa unohdettaisi. Itsekin mielenterveysongelmaisen läheisenä, tyttärenä, sain tästä kirjasta paljon. Joskus joutuu olemaan vanhempi omalle vanhemmalleen. Siitäkin voi kuitenkin selvitä selväpäisenä, ja antaa kokemusten vahvistaa, ja tuoda erilaista näkökulmaa.

Mia Vänskä, Saattaja
Kaikki alkoi, kun Lilja palasi entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyivät ja keskelle lattiaa ilmestyi yhä uudelleen tyhjästä lätäkkö.

Vänskän Saattaja on upein ja pelottavin kotimainen kauhukirja, jonka olen koskaan lukenut. Suomalaisessa kansanperinteessä ja luonnossa on lukemattomasti ainesta kauhuun, ja Vänskä hyödynsi sitä niiiiin hyvin.

Kommentit

  1. Rakastuin niin paljon kirjaan Koti maailman laidalla, että sain sen kirjabloggaajakollegalta omaksi!

    Maija Muinosen Mustat paperit on minulle kuin kuumaa laavaa kirje kirjeeltä. Näin kirjoitetaan kirjoja, joita ei unohdeta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan siirtyä Muinoseen heti seuraavaksi noiden sanojen siivin!

      Poista
  2. Kivaa, että lähdit tuohon kuvahaasteeseen mukaan, mekin ollaan (ainakin yritetään) siinä mukana instagramin puolella. Eihän siitä tietty stressiä kannata ottaa. Me aloitettiin ihan oma joulukalenteri tänään tehdyllä äkkipäätöksellä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, ei ressiä (: Pitääpä käydä kurkkaa teidän blogiin (:

      Poista
  3. Sarianna vaaran teos on koskettava ja kertoo hänen äidistään kirjailija Maria Vaarasta pienen tytön silmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Omista kokemuksista on takuulla ollut kipeää kirjoittaa. Mutta lopputulos on upea.

      Poista
  4. En ole koskaan lukenut mitään Katja Ketulta. Yöperhonen kyllä houkuttaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettuun kannattaa tutustua ja katsoa mitä tykkää! (: Yöperhosesta en vielä uskalla sanoa mitään kun se on lukematta (:

      Poista
  5. Pedot löytyy hyllystä, enkä minäkään siitä ennestään tiedä oikeastaan mitään - takakansikin lukematta. Saa nähdä mitä on luvassa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)