Elias Koskimies: Ihmepoika (2014)

Kohtaloni on TODELLA KOVA: olen neljätoistavuotias nobody Pohjois-Pohjanmaalta, Suomesta. Sean Penn ei ole työntämässä päätäni kaasu-uuniin eivätkä fanit sekoa edessäni itkuisen kirkuvaksi massaksi. Minulle ei ole 80 miljoonaan dollarin omaisuutta vaan äskettäisen lomamatkan kuihduttama säästötili, jolla saisin sinnitellä - ehkä loppuelämäni!
Mutta ei hätää: Aion karata New Yorkiin. 


Elias Koskimiehen Ihmepoika kertoo pienessä kylässä asuvan, erilaisen pojan, nuoruudesta. Yläasteella kaverit ovat kaikki kaikessa, ja poika on hukassa kun ei saa kavereiltaan hyväksyntää omana itsenään; poikana, joka pukeutuu kimaltaviin vaatteisiin ja korkokenkiin. Mitä enemmän poika löytää itseään, sitä vähemmän hän saa hyväksyntää. Hänestä tulee poika jota ihmetellään, vältellään, jolle naureskellaan. Paras ystävä Sutu kääntää selkänsä viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmepoika kuoriutuu täysin omana itsenään kotelostaan.
Pojalla on vilkas mielikuvitus. Hän rakastaa mielikuvitusmatkoja ja suuria haaveita. Hän tahtoo tunkkaisesta pienestä kylästä ison maailman meininkiin, hän tahtoo olla Madonnan kaltainen - yhtä ihailtu. Tahtoo näyttää selkänsä kääntäneille, että hänestä tulee vielä jotain suurta. Ehkä isommissa ympyröissä häntä ei tuijotettaisi kuin sirkuseläintä! Henkilökohtaista kasvuprosessia vahingoittaa entisestään isän kuolema. Isoveli, pikkuveli, äiti, kaverit ja kouluympäristö - kukaan ei korvaansa loksauta tai osaa käsitellä poismenoa pojan kanssa. Jokainen perheenjäsen käpertyy itseensä, hiljaisuuteensa. Äidistä tulee jopa syyttelevä. Miksi keskimmäinen poika ei tahdo tulla mieheksi vaan leikkii edelleen nukeilla? Perheen toiset pojat urheilevat ja ovat turvallisen tavallisia.
Ihmepoika on kirjana nopea, nuortenkirjamainen lukuelämys. Luulin kirjan kertovan vain itsensä löytämisestä, ja isäsuhdeasiat/isän kuolema tuli minulle yllätyksenä. Tämä isäsuhteen pohdinta haukkaa kirjasta oikeastaan isomman osan. Kirjan kieltä en ylistä, se hyppi liikaa silmille. Kirjassa on suuria aiheita, mutta toteutus raapaisee vain pintaa.
Elias Koskimies on suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija. Suomessa hänet tunnetaan parhaiten Presidentin kanslia -satiirin ohjaajana ja yhtenä sen käsikirjoittajista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)