Kun Kiinan poliitikot 1970-luvun lopussa päättivät yhden lapsen politiikasta, taustalla oli aito huoli kiinalaisten määrästä. He todellakin pelkäsivät maansa tukehtuvan ihmisiin. Pohdittiin, mistä kasvavalle väestölle saadaan ruokaa, saati parempi elintaso.
Mari Manninen esittelee tietokirjassaan Kiinan paperittomat, syntymättömät, perheettömät, kurittomat, veljettömät, vaimottomat, lapsettomat, armottomat. Ne kaikki ovat yhden lapsen politiikan aikaansaannosta. Kuten Manninenkin totesi, ei oikeastaan ole kiinalaista johon yhden lapsen politiikka ei olisi vaikuttanut jollain tapaa. Joku on jäänyt lapsettomaksi, toinen vaille vaimoa, ja kolmas sisarettomaksi.
Kuten Manninen kirjansa alussa varoittaa, kyyneliä saattaa vuotaa, ja niin teki. Kirja on järkyttävää luettavaa. En todellakaan tiennyt politiikalla olleen noin paljon henkisiä seuraamuksia ihmisten elämään. Olin pitänyt päätäni puskassa.
En tiedä järkytyinkö eniten saadessani tietää, että on tehty jopa pakkoabortteja ja joukkosterilisaatioita, vai siitä että yhden lapsen politiikasta luovuttiin vasta 2015 - ja silloinkin siirryttiin vain kahden lapsen politiikkaan, joka on lähes yhtä vinksahtanutta.
Yhden lapsen kansaa on kehuttu blogeissa, mutta olisin luultavimmin lukenut kirjan vaikka siitä ei olisi kohkattukaan. Kirjaa kertoo aiheesta länsimaalaisten lasien läpi, mutta juuri siksi toisen länsimaalaisen on kirjaa helppo lukea ja ymmärtää.
Vapaus päättää omasta ruumiista on arvokasta. Suomalaista kummastuttaa, kuinka kiinalaiset oikein ovat tuohon suostuneet? Kukapa nyt meistä antaisi hallituksen sanella, montako lasta saamme tehdä. Kiinan suurilla miehillä kuitenkin on näpit tiukasti kansalaisten niskoissa kiinni, ja pakkokeinot ovat toistaluokkaa kuin täällä.
En tahdo paljastaa tarkemmin kaikkia kirjan esittämiä näkökantoja, sillä sain itse paljon tyydytystä niihin perehtymisestä. Manninen on todella yrittänyt ymmärtää ja lukija saa selkeän kuvan yhden lapsen politiikan vaikutuksista, vaikka vaikutukset ovat jokaiselle erilaiset. Mukanaan politiikka on tuonut myös hyvää, eikä Manninen sitäkään peittele.
Lukekaa tämä.
Tämä odottaa kärsivällisesti tuolla konkreettisessa luettavien pinossa vuoroaan, ehkä se on jo pian! Kiina ja sen kummat käänteet ovat kiinnostaneet jo kauan, aina siitä asti kun siellä neljä vuotta sitten itsekin kävin. Pitänee tarttua tähän pian. :)
VastaaPoistaHehee, mua nauratti "konkreettisten luettavien pino" :D Minullakin on sellainen, ja sitten se toinen, josta en tiedä onnistunko koskaan lukemaan niitä kaikkia...
PoistaKiinassa on varmasti ollut valtavasti nähtävää! Olen tyytynyt matkaamaan sinne vain elokuvien ja kirjojen kautta. Uskaltaisin sinne vain kokeneen matkakumppanin kanssa.
Luettu on ja vaakakuppi painaa enemmän niitä huonoja puolia. Erittäin toimiva rakenne tällä kirjalla ja mielestäni oli viime vuoden paras tietokirja.
VastaaPoistaTotta, kirja meni todella sujuvasti eteenpäin, aivan unohti lukevansa tietokirjaa. Harvoin tietokirjoja tuleekaan luettua. Enemmän ehkä pitäisi, viisastuisi.
Poista