maanantai 26. joulukuuta 2016

Kohti kirjakevättä 2017

Halusin vilkuilla jo ensi kevääseen, joka muuten näyttää lupaavalta jälleen kerran. Tässä nostan muutamia suurimpien kustantamojen uutuuksia, bon appetit.


Tammi

Tammen kirjoissa katse osuu ensimmäisenä suljetun laakson salaisuuksista kertovaan Luca D'Andrean kirjaan Rotko. Ehkä siksi, että sitä verrataan Nesboon ja Kingiin. Nesbo ja King ovat kuitenkin aika erilaisia kirjoittajia... Noh, minulla on pieni kammo suljettuihin paikkoihin ja eristyksissä oloon, siksi kirja saattaisi upota minuun.
Wayward Pines kirjoista tuttu Blake Crouch puolestaan on kirjoittanut itsenäisen trillerin Pimeää ainetta. Mie tykkäsin Pines -kirjoista, joissa oli sujuvaa, hyvin koossa pysyvää tekstiä ja mikä parasta - yllätyksiä.
En osaa aivan perustella miksi minua kiinnostaa Amerikkaa järkyttänyt keltaisen kirjaston Hanya Yanagiharan romaani Pieni elämä, mutta onhan se kuitenkin ällistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista, näin vaatimattomasti kuvaillen.



Gummerus

Mikko Kamula, Ikimetsien sydänmailla. "Kuinka paljon tiedät suomalaisesta mytologiasta?" Vähän aikaa sitten ragesin miksei suomalaiset käytä mytologiaansa hyväkseen kirjallisuudessa, kun siinä on niin paljon aineksia hyvien tarinoiden taustaksi, niin nyt putkahtelee sitten tämmöisiä ulos. Voi kiitos kiitos, täytyy tutustua.
Anneli Kanto, Lahtarit. Kiinnostumiseni syyksi riittää, että tämä kertoo Suomen sisällissodasta, josta tiedän hävettävän vähän. PS sisällissota näyttäytyy kevään kirjoissa aika voimakkaasti. Ehkä aika nyt on kypsä.
Erika Vik, Hän sanoi nimekseen Aleia. Edelleen on kunnianhimoista ja riskialtista kirjoittaa suomalaista fantasiaa, tai siltä minusta tuntuu. Vikin romaani vaikuttaa tosi lupaavalta.
Han Kang, Vegetaristi. Ensin mietin, että onkohan tämä suomalaisen vegetaristin kirjoittama paatospuheinen kirja jossa haukutaan kaikki lihansyöjäihmiset, mutta huh, näin ei onneksi ollut. Kyseessä on korealaisesta kotirouvasta kertova kirja. Yeung-hye lopettaa lihansyönnin toistuvien painajaisten vuoksi. Kirja käsittelee naisen oikeutta omaan ruumiiseensa ja kertoo nykypäivän Etelä-Koreasta, josta en myöskään tiedä tarpeeksi.
Tietokirjoista tutustuisin mielelläni tähän: Tuomas Hoppun Sisällissodan naiskaartit - suomalaisnaiset aseissa 1918.  Koska sisällissota.


Teos

Maria Peuran Tunkeilijat kertoo Pohjois-Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista. Toivon eri näkökannat huomioivaa, analyyttistä kirjaa aiheesta. Toisaalta jo kirjan nimi on provosoiva...

WSOY

Miki Liukkosen O kertoo mm. olympialaisiin valmistautuvasta uimajoukkueesta ja taiteellisesti kunnianhimoisia liukumäkiä suunnittelevasta firmasta. O tutustuttaa meidät ujoon poikaan joka kommunikoi vain post it -lappujen avulla ja veneen alla asuvaan narkkariin joka näkee pohjan raosta taivaan jollaisesta me muut voimme vain kuvitella.
Liukkosen kirjasta on suuret puheet, se on jotain ennenkuulumatonta. Ehkä se on tuleva Finlandia-voittaja.
En tiedä.
Kiinnostuneempi olen seuraavasta. Juha Ruusuvuori on kirjoittanut kirjan Yksi näistä pienimmistä, joka kertoo Lappiin pastoriksi lähtevästä Jannesta, lastenpsykiatri Lailasta ja Leilasta jolla ei ole kaikki hyvin.
Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja kiinnostaa siitä yksinkertaisesta syystä että se on Rasi-Koskista, josta tykkää niiiiiin että halkeeeen.
Käännöksistä huomioni herätti Affinity Konarin Elävien kirja, vaikka sivulauseessa nyt pohdinkin, onko Auschwitch aiheena koluttu jo läpi. Antaako kirja jotain uutta?

Kaunokirjojen ulkopuolelta katseeni kiinnittyi ihanaan Jutta Gustafsbergiin, jolta on tullut uusi elämäntaito-opas. Naureskelen elämäntaito-oppaille, mutta tahtoisin antaa tälle mahdollisuuden. Jutta on tasapainoisen, elämäniloisen oloinen aikuinen nainen, jonka olemus viestittää itsensä hyväksymistä. Sellaisen henkilön sanoja voisin kuunnella. Mielen päällä on Jutan ja Harriet Piekkolan yhteistyötä.

Like
(en löytänyt näistä kuvia)
Liken katalogin kannessakin pällistelevä Mokoma-yhtyeen Marko Annala on kirjoittanut omakohtaisen teoksen Värityskirja, joka kertoo kasvusta, kivusta ja isyydestä. Epäilen kirjan olevan suunnattu jollekin toiselle, ei ehkä minulle.
Muistan epämääräisesti lukeneeni jotain hyvää Tiina Raevaaran Korppinaisista, siksi olen utelias romaania Veri joka suonissani virtaa kohtaan. Mystinen, salaperäinen ja kuolemantuntuinen (kuten kirjaa kuvataan) kuulostaa lievästi sanottuna minulta.
Katariina Vuori ja Vesa Ranta ovat kirjoittaneet tietokirjan Lottovoittajien pöydässä - tarinoita köyhyysrajan takaa. Kiitos tästä, ja kiitos myös Arman Alizad joka sait lumipalloefektin tavoin suomalaiset huomaamaan kotimaansa köyhät... Noh, edes vähän paremmin.
Kuparinen ja Poppius ovat kirjoittaneet kirjan Vanhojen tie, joka kertoo suomalaisista romaneista. Olen älyttömän kiinnostunut Suomen romaneista. Marja Björkin Mustalaisäidin kehtolaulu pari vuotta sitten oli vain hätäensiapua tähän tiedonnälkään.
Olen kuullut hyvää Hanna Haurusta ja siksipä Jääkansi herätti huomioni. (ps mikä on jääkansi..?) Jääkansi kertoo tytöstä, jonka isä on kaatunut rintamalla, ja äiti ottaa uuden miehen johon sota on jättänyt arpia. Mies tekee perheen elämästä maanpäällisen helvetin. Tytöstä kasvaa nainen jonka on myöhemmin kohdattava kokemuksensa.
Jonathan Shawn (seuraava Bukowski), Narcisa on synkeän hauska kuvaus kirotusta rakkaudesta, huumeriippuvuudesta ja pakkomielteisestä seksistä. Olisiko tämä hyvää viihdettä, mahdollisesti. Musta huumori on parasta huumoria, mutta se on vaikea laji.

Rodrigo Hasbún Kiintymyksiä kiinnostaa, koska Boliwia ja Toinen maailmansota kiinnostaa. Aina on hyvä matkustaa jonnekin oman lähikorttelinsa ulkopuolelle.


Otava

Otavan kotimaiset eivät nyt oikein sytyttäneet, mikä on sääli. Käännöksistä eniten kiinnostaa Jessie Burtonin Nukkekaappi. "Nuoren vaimon erikoinen häälahja tuntuu vihjaavan ylellisen kotitalon synkkiin salaisuuksiin." Eli: salaisuuksia, mysteerejä, synkkyyttä, siinä on jo perustelua kerrakseen.
Twilight -kirjoistaan tutulta Stephenie Meyerilta putkahtaa ulos Kemisti. Vaikka en ole vakuuttunut naisen kaunokirjallisista taidoista, Twilightit olivat cliffhangereita pullollaan, eihän niitä keskenkään voinut jättää.


Mitä ensi kevään kirjoista te odotatte eniten?

8 kommenttia:

  1. Olen jo varannut kirjastosta yli 20 ensi vuonna julkaistua kirjaa. Noista sinun esittelemistä kirjoista olen varannut Nukkekaapin, Jääkannen ja Pienen elämän. Historiallisista kirjoista olen varannut Kristiina Vuoren Filippan, Milja Kauniston Corpus ja Mannisen Ruokarouvan tyttären. Sitten se odotetuin on Jo Nesbon Harry Hole-sarjan uusin Jano ja Lars Keplerin Kaniininmetsästäjä sekä Bradleyn Kuolleet linnut eivät laula.
    Hyvä kirjavuosi tulossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Mai, tulee ihana vuosi!

      Huomasinkin, että Nesbolta on tulossa uusi. Minulla on just kesken Harry Hole -sarjan aloitus, Lepakkomies, joka on minulle ensikosketus Nesboon, hyvältä vaikuttaa.

      Poista
  2. Jonathan Shawn Narcisa on meillä aika odotettu, osittain sen katalogihehkutuksen ansiosta, että toivottavasti ei tuota pettymystä :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulit het mieleen kun luin siitä kirjasta (: Toivottavasti se tosiaan on vertauskuvansa veroinen.

      Poista
  3. Kivoja nostoja! Gummeruksen kirjoista olen täpinöissäni, Teokselta odotan Jenni Linturin uusinta. Otavan Nukkekaapin jo luin ennakkona ja se on... Otavalta odotan kovin Petri Tammisen, Joel Haahtelan ja Kirsi Mannisen uutuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia postauksia on siitä hankala tehdä, kun haluaisi nostaa kaikki kirjat esille, on lähes jokaisessa jotain kiinnostavaa.

      Nukkekaappi on varmasti yksi jota odotan eniten!

      Poista
  4. Kiva postaus! :) Rotko meni minulla varaukseen tämän myötä. En ole itse jaksanut tutkia ensi vuoden kirjoja, mutta muiden postauksista on hyvä bongailla kiinnostavimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkää aiempina vuosina ole jaksanu, ja huh, tuntikaupalla siihen tietty meni käydä kaikki uutuudet läpi :D tulee sellanen fiilis ku lapselle karkkikaupas ku näkee kaikki ne uutuudet, ja haluis tavallaan lukee ne kaikki.

      Poista