Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina (2013)

Kaikki rakkaus kohdistui kalastukseen ja kesään. Niitä hän oli rakastanut enemmän kuin mitään muuta.

Ernest Hemingway, Nick Adamsin tarina

Hemingway kirjoitti Nick Adams -nimisestä hahmosta 16 novellia, jotka ilmestyivät aikoinaan eri kirjoissa ja sekavassa järjestyksessä. Nickin tarina julkaistiin tällä tavoin koottuna vasta Hemingwayn kuoleman jälkeen, kun löydettiin vielä kahdeksan ennen julkaisematonta Nick Adams -kertomusta. Kun tarina saatiin yhteen, suhteelliseen krologiseen järjestykseen, huomattiin siitä syntyvän ainutlaatuinen tarina, jossa on paljon yhtymäkohtia Hemingwayn elämään. Tämä kirja onkin Hemingwayn kirjoista pitävälle varmasti merkittävää luettavaa. Nick Adams on yksi Hemingwayn alter egoista, ja lukijana nautin tämän faktan tietämisestä.

Nick Adamsin tarina on kasvukertomus pienestä pojasta joka varttuu intiaanikylän vieressä, lääkärin poikana. Nick on mielenkiintoinen persoona, joka kulkee omaa tietään. Hän ei alistu auktoriteeteille ja rikkoo lakiakin, mutta on silti ystävällinen. Pidin erityisesti Nickin ja pikkusisko Littlesin suhteesta. Nickille luonto on kaikkein rakkain ja merkityksellisin, ja perheen perustaminen antaa odottaa itseään. Nickiä huolettaa, että jos on perheellinen tai naimisissa, ei pääse enää niin vain kalareissuille. Hän arpeutuu sodassa, mutta ei niinkään henkisesti, vaan palaa sieltä suht omana itsenään. Nick kokee, että hänessä on jotain pielessä. Nykypäivän sanoin; Nick on vähän sitoutumiskammoinen. Hän haluaa silti löytää jonkun jonka kanssa käydä pinnan alla yhdessä. Hän kertoo tietävänsä, että hänestä kasvaa vielä suuri kirjailija (tässä kohtaa Hemingway puhuu vahvasti taustalla) ja niinhän hänestä kasvaakin.

Ernest Hemingway on minulle tuttu Vanhus ja meri -kirjastaan, jonka luin muutama vuosi sitten. Muistot kirjasta ovat jo osittain hämärtyneet (luin kirjan kuusi vuotta sitten.) Sen muistan, että luontosuhde oli siinä - ja kuten on Nick Adamsin tarinassa - isossa roolissa. Hemingwayn vahvuus on luonnon kuvaamisessa; yksikin kalareissu kesti toistakymmentä sivua. Minulle taas olisi riittänyt lyhyempikin kuvaus.

Lopulta jäi vähän ristiriitainen olo. Aika kului kyllä jouhevasti, sillä Hemingway on selkeä kirjoittaja. Ehkä tuo seikka, että kirja oli koottu lyhytnovelleista toi kirjaan rikkonaisuutta. Olisin halunnut ennemmin lukea jotain mitä Hemingway on tarkoituksella liittänyt yhteen. Eittämättä mies saa kuitenkin tehtyä luonnostaan elävän ja dialogistaan todentuntuisen.