keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Hong Ying: Hyvien kukkien lapset (2010)

Tämä kirja kertoo omista muistoistani, vuosien aikana sydämeeni kertyneestä pimeydestä ja rakkaudesta. Niistä muodostuu äitini tarina.
Hong Ying, Hyvien kukkien lapset



Kiinalaisen perheen kuopuksen, Hong Yingin äiti on kuolemaisillaan. Hong saa sisareltaan puhelinsoiton ja kiirehtii heti Lontoosta lapsuudenkotiinsa. Papatit räiskähtelevät kovaäänisesti Hongin ehdittyä perille, kertoen, että talossa tehdään jo hautajaisvalmisteluita. Jäähyväiset ovat jääneet sanomatta.
Hongin mielen täyttää surun lisäksi kysymykset äitinsä elämästä. Äidillä on ollut lukuisia miessuhteita, joista jokaisella kuudella sisarella on oma versionsa kerrottavana. Äidin vanhuudenpäivät eivät nekään ole sujuneet niin rauhallisesti, kuin mitä äiti on Hongille puheluissaan uskotellut.

Pikkuhiljaa Hong alkaa ymmärtää äitiään yhä enemmän. 

Hong on syntynyt avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Näin ollen hän on saanut tuta sisartensa jatkuvaa piikittelyä; Hong on heidän mielestään syypää perheen onnettomuuteen. Koko naapurustolle Hong on ollut muistutus äidin tekemästä syrjähypystä. Äiti on tietenkin saanut syyttelystä ja lutkaksi haukkumisesta suurimman osan, asuessaan koko elämänsä Kiinassa samassa naapurustossa.

Hong kirjoittaa ainakin tässä omakohtaisessa muistelmassaan oudon kylmähkösti, enkä tuntenut empatiaa tai sympatiaa vasta kuin kirjan loppusivuilla. Minua ärsytti painoksen kirjoitusvirheet ja Hongin tapa toistaa samoja asioita, kiertää kehää ympäri. Onneksi lopulta saatiin loppuratkaisu, ja myös viisas sellainen.

Ihmettelin, kun niin monella tuntui olevan rakastajia. Oli enemmän sääntö kuin poikkeus että niin miehet kuin naisetkin pettivät puolisoitaan. 
Lisäksi Hongin suhtautuminen äitiinsä tuntuu hyvin ristiriitaselta, kunnes ymmärsin, että sen on tarkoituskin tuntua juuri siltä. Kiinalaisia perhesuhteita en voinut olla miettimättä; ovatko he toisilleen läheisempiä tai ehkä riitaisempia? Tuovatko perinteet heidät enemmän yhteen? 

Kiinalaista kirjallisuutta lukisin mielelläni enemmänkin, sanokaa viisaat, mistä kannattaa aloittaa? Olen lukenut vasta kaksi kiinalaista kirjaa, tämän ja Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulun, josta pidin enemmän kuin tästä. Haluaisin matkusta syvälle Kiinaan. Kyllä tämäkin kulttuuria avasi, tapoja ja tapahtumia, suhtautumisia, perinteitä... Mutta minulle liian vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti