Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö (2016)

Äiti halusi neljä tytärtä. Siitä hän aina puhuu.
Neljä täydellisen kaunista tytärtä.
Neljä tytärtä, jotka pääsisivät tanssitunneille ja soittotunneille ja parhaisiin kouluihin ja parhaisiin työpaikkoihin ja ihan minne tahansa.

Hyvätuloisessa perheessä on neljä tytärtä. Alma, Anni, Ada ja Aliisa. Neljä ihan erilaista tyttöä ja välittävät vanhemmat. Eletään niin kutsuttua amerikkaista unelmaa. Lapsia kannustetaan harrastuksiin ja vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun tytöt ovat niin fiksuja, kympin tyttöjä. 
Perhe pakkaa kamansa ja lähtee viettämään kesälomaa idylliselle saarelle. Vanhin tytär Aliisa on kohta viidentoista ja fanittaa Kurt Cobainia, joka on juuri kuollut. Murrosiän kynnyksellä Aliisa alkaa käydä kärttyisäksi, eristäytyneeksi. Perhe alkaa huolestua.
Perhe on silti vielä ulkoa katsoen normaali. Mutta kulissin takana on salaisuuksia, kuten missä tahansa perheessä. Jokaisella tytöllä on kipupisteensä. Kuoreen tulee ennen pitkää säröjä.

Kääntelin kirjan sivuja rauhassa. Hengitin. Kirjalla ei ollut kiire, joten miksi minullakaan olisi ollut. Viihdyin niin hyvin tekstin ääressä. Sen tunnelmassa oli paljon samaa kuin eräässä lempparissani, Cunninghamin Koti maailman laidalla - kirjassa. Ehkä jopa jotain samaa kuin elokuvassa American beauty.

Kirja pyllistää hienostelulle ja käyttäytymiskaavoille ja on valinnut osuvasti puhujakseen nuoren tytön, yhden kerrallaan. Kukapa muu osaisi olla yhtä anarkistinen ajatuksissaan, ehdoton teoissaan. Mustavalkoinen, tunteellinen.

Kirja tuo mieleeni keskustelun, jonka kävin vastikään erään 73-vuotiaan naisen kanssa. Hän sanoi: Olen kiitollinen siitä, että lapsistani kasvoi kunnon ihmisiä, vaikka lähtökohdat eivät olleet kaikkein suotuisimmat. Kysyin, voiko lopputulokseen edes vaikuttaa niin paljon kuin luullaan? Me ollaan niin erilaisia jo syntyessämme, ja myöhemmin meistä tulee kaiken summa. Eikä kukaan tiedä mikä on oikea annos mitäkin, ja mikä tekee meistä sen mitä tulemme olemaan, kun joillekin jokin on hyväksi ja toisille sama pahaksi. Samat vanhemmat kasvattavat lapsensa eri tavoin - jokaisen lähtökohta ja tarpeet ovat erit.

Maailman kaunein tyttö toi tämän mieleen, koska perheen vanhemmat kokevat kasvattavansa hyvin. He yrittävät paljon - mutta yrittävätkö liikaa? Ovat kiinnostuneita lastensa ajatuksista ja tunteista - mutta tuppautuvatko? Huomioivat kaikkia tyttöjään tasapuolisesti - mutta onko edes mahdollista huomoida kaikki tasapuolisesti? Totta kai vanhemmilla on suosikkeja. Tässäkin tapauksessa yksi tyttäristä on kauniimpi, ehkä rakkaampi kuin muut. Ehkä perheen ilmapiiri oli kulissinomainen, kylmä ja kalsea, huomionosoitukset eivät olleet tarpeeksi aitoja, eikä niistä välittynyt välittäminen. Ehkä vanhempia ei voi syyttää, jos lapsesta ei tule "kunnollista".

Kirjassa vaikutuksen teki nuoruuden kuvaus. Siitä löysin itseni. Hukassa, muodostumassa, keräämässä kokemuksia, tekemässä tyhmyyksiä, ollen paita ja peppu parhaan ystävän kanssa, niin läheinen kuin läheinen vain voi olla. Olen haavoittanut itseäni ihmissuhteissa - ja juuri niin sen pitääkin mennä!

Maailman kaunein tyttö on kirja, jota en olisi tullut lukeneeksi ilman kirjablogeja, ja niissä käytyä keskustelua. Kiitos kirjabloggaajat. <3 Jassu antoi kirjalle viisi tähteä. Mai koki kirjan vievän raskaisiin vesiin, koki tuskan ja surun. Annikan sydämeen kirja sulahti sinne sopien.

Huomaan toivovani, että kirja olisi ollut olemassa jo kymmenen vuotta sitten, olisin lukenut sen eri mielellä kuusitoistavuotiaana, saanut siitä enemmän. Sen herättämät tunteet olisivat olleet niitä joita käsittelin silloin. Uskallan silti suositella tätä jokaiselle tytölle, nuorelle ja vanhalle.

Arvio: ★★★★½

Sivuja: 329
Kustantaja: Into

Kommentit

  1. Luin kirjan marraskuussa, jolloin kaikkialla oli mustaa, räntää ja ikävää. Kirja ei ollut paras vuodenaikaan nähden. Tällä hetkellä kevätauringon paisteessa kaikki synkimmätkin kirjat sujuvat hyvin :)
    Kirjan sanoma sisaruudesta oli ehkä muutenkin vieras aihe, koska minulla ei ole siskoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, Mai, ajankohdalla on iso merkitys! (: Minä jätin sisaruuden käsittelemättä, vaikka kirja siitä kertoikin. On minulla sisko, mutta kymmenen vuotta itseäni vanhempi. Uskosin että suhde häneen olisi erilainen, ehkä läheisempi jos ikäeroa olisi vähemmän.

      Poista
  2. Tämä on vähitellen alkanut kiinnostaa minua tosi paljon. Ja nyt huomasin, että kirjassahan on monta kertojaa. Eli sopii siis Helmet-haasteeseen mukana tähän hieman kinkkiseen kohtaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Itse lisäsin tän kohtaan "toisen taideteoksen inspiroima kirja", koska Nirvana saa tässä ison osan. Toivon että pidät ;)

      Poista
  3. Minäkin löysin tästä paljon itseäni, nuoruuttani ja omaa räväkkyyttäni niihin aikoihin. Aino Kiven ääni sopii tällaiseen aiheeseen kuin valettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino on nyt kyllä tehnyt virheettömän kirjan, en olisi muuttanut mitään. Tykkäsin miten tämä laitto pohtimaan omaa nuoruutta, ja elämää ylipäätään.

      Poista
  4. Ihanaa, että tykkäsit ja vaikutuit<3 Sisarusten tarinoissa eli vahvasti mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin eli! Kaikki siskot oli niin ihanasti erilaisia ja silti kaikkien tunteisiin pystyi hyppäämään sisään.

      Ihan mahtavaa. Lisää näitä.

      Poista
  5. Tätä olen hamunnut jo pidempään luettavaksi, josko viimein saisin aikaiseksi. Nuoruuden kuvaus ajatuksena jo kiehtoo, ne kipukohdat yms. Mukava kuulla, että pidit. /Tiia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)