torstai 13. heinäkuuta 2017

Rainbow Rowell: Eleanor & Park (2013)

That morning, in English, Park noticed that Eleanor's hair came to a soft red point on the back of her neck.
En ihmettele, että Eleanor & Park on listattu ilmestymisvuonnaan parhaimpien kirjojen kastiin. Tässä - sinänsä perin tavallisessa - kahden 15-vuotiaan nuoren rakkaustarinassa on jotain todella uniikkia, oman aikansa romeota ja juuliaa. Tein kuperkeikkaa jatkuvasti seuratessani näiden kahden nuoren viatonta rakastumista. Rakastuin näihin nuoriin itsekin. Yllätyin siitä toden teolla, koska kirja ei kansineen vetänyt kirjastossa heti puoleensa. Tahdoin vain lukea jotain englanniksi, ja koska asuinkuntani kirjastossa on aika pieni valikoima, otin-vain-jonkun, ja satuin ottamaan tämän, koska kirja vaikutti suhteellisen helppolukuiselta. En nimittäin aiemmin ole pahemmin lukenut englanniksi. Ehkä jos muunkielisiä kirjoja olisi enemmän saatavilla (kirjastossa), lukisin ulkomaaksi enemmän.

Kuinkahan paljon uskallan kertoa juonesta? Syvällä Yhdysvaltojen keskilännessä, Omahassa, Nebraskan osavaltiossa, elokuussa 1986 Eleanor aloittaa uudessa koulussa. Eleanor on misfit, sopeutumaton, huomiota herättävä erilaisen pukeutumisensa, laittamattomuutensa ja painonsa kanssa, aivan siinä missä sarjakuvista ja punk-musiikista innostuva, puoliksi korealainen Park. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että tästä kombinaatiosta syntyy vuosisadan romanssi. Rainbow Rowellilla on taito huomata pienet yksityiskohdat, jotka kertovat lukijalle paljon. Rowell pukee sanoiksi sosiaalisten tilanteiden hämmentävyyden, ujouden, halun olla lähellä toista ja pelon toisen menettämisestä tai satuttamisesta. Aloitteen teon hankaluudesta, sillä entä jos toinen ei tunnekaan samoin? Park yrittää olla Eleanorin sankari niissä rajoissa, joilla 15-vuotias poika elää. Hän ei voi tehdä ihmeitä (vai toisaalta voiko). Jos jotain täytyy moittia, niin sitä, että Park on hieman liian täydellinen, mutta annettakoon anteeksi.

Rowellilla on myös kyky tehdä ihmiset eläviksi, myös taustalla olevat, vaikka he eivät paljon esiintyisi kirjassa, esimerkiksi sivuroolissa olevat Parkin vanhemmat, sotaveteraani ja hänen Korean sodassa tapaaamansa vaimo. Myös jokainen sivuroolissa oleva elää omaa elämäänsä samaan aikaan, ja usko tai älä - heilläkin on tunteensa ja Rowell muistaa sen. Tarinat itse-tarinan takana olivat myös niin tosielämämäisen erilaisia (esim juuri Parkin vanhempien tarina), että niistä tuli aidompia. Eleanorin perhesuhteet, redneck-isäpuoli ja masentunut äiti, yllätti pohjattomalla surullisuudellaan. 
Viisi viidestä.

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus:) Tämä oli tosiaan vinkeä stoori á la Romeo & Julia, mutta jotenkin täyttä nykyaikaa, ilman ainuttakaan hunajalla hivelyä tai siirapilla sipaisua ja kuten totesit: henkilöhahmot olivat mainiosti luotuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka! Tää oli niin ihana tarina, että pitää lukea Rowellia lisää. Tosin tässä oli niin iso lataus, etten tiedä voiko seuraavissa enää parantaa.

      Poista
  2. Tämä on ihana kirja! Suosittelen kirjailijalta myös Fangirliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihanan positiivinen yllätys. Luen kyllä Fangirlin kun käsiini saan.

      Poista