Stephen King: Jälkeen keskiyön (1999)

"Sumussa on jotan, joka vei John Leen ja minä kuulin kun hän huusi!"
Koska halusin lukea vanhaa kunnon Stephen Kingiä, lainasin Jälkeen keskiyön. Lähdin lukemaan korkein odotuksin. Tai ainakin tahdoin sellaista mielikuvituksekasta ja yliluonnollista jännitystä, jonka King osaa. Alkutekstien varoitussanat kuitenkin hieman laskevat odotuksia, sillä King epäilee itsekin, ettei lukijat pidä hänen novelleistaan kuten romaaneistaan. Pitkän, hyvän romaanin lukeminen on paljolti kuin pitkä, tyydyttävä suhde. Novelli on aivan eri asia - novellit on kuin suukko tuntemattomalta pimeässä.

Kokoelma sisältää novellit Usva, Täällä tiikereitä on, Apina, Kain karkasi kimppuun, Rouva Toddin oikotie, Jauntti, Hääkeikka, Vainoharhainen: Loitsu ja Lautta - eli melkoisen määrän. Kaikki novellit sijoittuvat aikavälille 1980-1986. Suomennettu kokoelma sisältää ensimmäisen kolmasosan englanninkielisestä alkuperäislaitoksesta, Skeleton Crew'sta. Novellikokoelma lähtee Usvalla lupaavasti käyntiin. (Alkuperäisnimeltään The Mist eli juuri se sama josta Frank Darabontin ohjaama elokuvasovituskin on olemassa) Tarina punoo heti alkuun hienosti pimeän myrsky-yön tunnelman. Pituuttakin on 150 sivua - eli samalla se on novellikokoelman pisin. Tarinalla on siis aikaa kasvaa.

Usva on novellikokoelman aina kirjamittainen tarina, loppujen ollessa parista sivusta pariin-kolmeenkymmeneen sivuun maksimissaan. Luin Usvan ristiriitaisella mielellä. Tarina usvasta tulevista, alien-tyyppisistä eliöistä on minulle tuttu elokuvasovituksesta ja tunnelma novellissa jäljittelee elokuvan harmaita maisemia. Hiljalleen kasvava usva, kauppakeskuksen ylle laskeutuva pimeys ja räjähtävä paniikki ovat inhimillisen uskottavasti, kuitenkin periamerikkamaisesti toteututettu. Novelli on ehkä nopeammin etenevä elokuvaan verraten, sillä muistan kun elokuvaa katsoessa meinasi pitkästyä. Usvan loppuratkaisu - varmaankin yksi elokuvahistorian shokeeraavimmista - on edelleen hyvin muistissani. Se herätti koko elokuvan eloon, vaikka kaikki katselijat eivät ratkaisusta ole olleet mielissään. Usvahan on tietysti jotain, joka jokaisen Kingistä pitävän on luettava. Se on legenda, mutta ei omassa mielessäni parasta tai ominta Kingiä.

Usva juonipainotteisena tarinana on kuitenkin ei-nyt-tylsää mutta ennalta arvattavaa, kun tarina on tuttu. Kahlasin malttamattomasti eteenpäin, sillä tahdoin tietää kuinka loppuratkaisu oli kerrottu - ja toisaalta olin varovaisen utelias lukemaan lyhytkertomukset, kun King ei ole minulle lainkaan tuttu muuten kuin täysmittaisista kirjoistaan. Hämmennys oli suuri, kun Usva päättyi aivan eri tapaan kuin elokuva, vaikka se oli siihen asti jäljitellyt juonenkulkua. Tarina tuntuu nyt jäävän ihan kesken.

Hahmoissa on usein pieniä poikia ja isiä, ja yliluonnollinen uhka. Ehkä jonkinsortin pelko, että ihminen keksii jotain älyttömän typerää, joka kääntyy ihmisiä vastaan. Scifitarinat eivät niinkään ole juttuni (kuten tulevaisuuteen sijoittuva novelli Jauntti) vaan enemmänkin puhdas kauhu, vaikka se olisi yksinkertaistakin (kuten Täällä tiikereitä on). Koin tekstit aika vaikeaselkoisiksi ja hankaliksi luettaviksi, ja monet lauseet luin kahteen-kolmeenkin kertaan. Enkä aina pysynyt henkilöissä kartalla.

Ei parhaimpia King-kokemuksia.
 Arvio: ★★

Sivuja: 314
Kustantaja: Book Studio

Kommentit

  1. Melkoista roskaa tämä artikkeli. Et voi sanoa, että kirjan tarina jää kesken, jos perustat mielipiteesi vieläpä kirjan perusteella tehtyyn elokuvaan, joka omastakin mielestäsi oli pitkästyttävä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)