Nicci French: Ihon alla (2002)

Rakas Zoë, milloin sinun tapaisesi nuori ja kaunis ja terve nainen alkaa pelätä kuolemaa? Sitä minä pohdin. Sinä tupakoit (sormessasi on muuten nikotiinitahra). Ja käytät joskus huumeita. Syöt roskaruokaa. Juhlit myöhään kärsimättä krapulasta aamulla. Luultavasti sinä uskot, että elät ikuisesti, että pysyt nuorena vielä kauan.
 
Kolmea hyvin erilaista naista yhdistää yksi asia - he kaikki vuorollaan alkavat saada kirjeitä tuntemattomalta mieheltä. Kirjeiden sävy enteilee pahaa.
Toisaalta ne ovat vain kirjeitä, eikä poliisi ota niitä aluksi vakavasti. Eivät he aavista että kyseessä todella on mies, joka aikoo myös ainakin yrittää toteuttaa murhanhimoisten kirjeidensä sisällön.
Naiset suhtautuvat kirjeisiin kukin eri tavoin. Lontooseen juuri muuttanut yksin asuva nuori opettaja Zoë ahdistuu niin, että muuttaa ystävänsä luokse asumaan. Hän toivoo poliisilta mittavampaa tutkimusta. Seurapiirinainen Jennifer taas ei voi sietää poliisien läsnäoloa kodissaan, eikä usko kirjeistä olevan hänelle vaaraa. Omatoiminen nainen Nadia ei puolestaan kestä epätietoisuutta. Tekeekö poliisi varmasti kaikkensa tutkimusten etenemiseksi, ja mitä tietoja häneltä pimitetään?
Kirja on kolmessa osassa jotka on nimetty naisten mukaan. Ensin Zoën tarina, sitten Jenniferin ja lopulta Nadian. Kun ensin kiinnyin Zoëën, tuntui oudolta jatkaa Jenniferin tarinaa. Sitten kiinnyinkin Jenniferiin. Kirja pysyi kuin pysyikin yhtenäisenä. Sen tyyli ei rikkoutunut. Kirjan vahvuus oli siinä, kuinka Nicci French kuvaili naiset. Tuntui, kuin olisin todella tuntenut heidät.
Ehkä lopussa oli jotain tarpeetontakin lätinää, eli lopetus olisi saanut olla ytimekkäämpi. Minusta oli yhtäkaikki mukavaa arvailla, olisiko tuo tai tuo murhaaja, ja että kuka jää henkiin. Harmillista oli se, että murhaaja paljastettiin hieman liian aikaisin. Ehkä juoni olisi saanut olla vieläkin kimurantimpi. Otteessa kirja piti erinomaisesti, heräsin jopa yöllä tätä lukemaan...
Moitteita kirja saa minulta siitä, että se kannen perusteella vaikuttaa enemmän eroottiselta romaanilta kuin psykologiselta trilleriltä. Ei tässä kirjassa mitenkään tavallista enemmän ollut alastomuutta tai eroottisuutta. Mielestäni kansi ei anna kirjasta oikeaa kuvaa.

Kommentit

  1. Otin tämän kirjan just vähän aikaa sitten esiin. Sain tämän muutama vuosi sitten kirjablogikollegalta lahjaksi ja ei ole tullut luettua, mutta nyt flunssan kouirssa kaikki jännitys, etenkin Fieldingin vanhat dekkarit ovat maistuneet (ja blogi seisoo;), mutta tämä on mun lomaa. Minustakin kirjassa on vääränlainen kansi, sen verran kurkin jo, että taitaa olla dekkarimakuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikaista paranemista Leena, onneksi oot sentään niin hyvässä kunnossa että jaksat lukea ;) mä uskallan suositella tätä. Otin tän kouriini ja ajattelin että luen ainakin 10 sivua ja jos kirja ei nappaa siihen mennessä, annan olla.. no pian olinkin jo ahmaissut koko opuksen.

      Poista
  2. Tämä taitaa olla just se ainoa, jonka olen Nikki Frenchiltä lukenut. Loppu oli piinallisen jännä, mulle suorastaan liikaa.

    VastaaPoista
  3. Hei vielä, olet näemmä just lukemassa Marisha Rasi-Koskisen Vaaleanpunaista merta. Postasin siitä just eilen. Voi että kun oli hieno. Pidin todella todella paljon. Erityisesti novelli nimeltä Viimeinen. Se pitäisi painaa oppikirjaan, jossa kerrotaan, miten novelleja kirjoitetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt nous odotukset korkeelle :D uskon kyl tykkääväni koska oon tykänny aiemminkin, en vaan ole sen novelleja vielä lukenu.

      Poista
  4. Olen lukenut Nicci Frenchiltä vain Pimeyden sylin ja se riitti :D Se oli juurikin kansikuvansa mukainen eroottinen trilleri, nauroin myötähäpeästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ehkä se erotiikka ei tosiaan ole tän kirjailijaparin vahvuus... ;D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)