sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Stephenie Meyer: Kemisti (2017)

Mutta jos hän pystyisi kääntämään kelloa taaksepäin, tekisikö hän sen? Oliko jokapäiväinen pelon ja yksinäisyyden hallitsema elämä todellakin parempi vaihtoehto? Hän oli kieltämättä ollut paremmassa turvassa, mutta häntä oli kuitenkin ajettu takaa. Eikö hänen uusi, uhanalaisempi elämänsä ollut monessa mielessä täydempää elämää?



Meyerin trillerin keulassa on huippuälykäs molekyylibiologi Alex, joka on värvätty jo varhaisessa vaiheessa lääkistä valtion salaiseen laboratorioon. Laboratioriota kutsutaan osastoksi. Tämä on ollut varsin helppoa, sillä naisella ei ole ollut läheisiä ihmissuhteita, ei ketään jolle edes valehdella työstään.
Kun Alexin työpari murhataan, hän ymmärtää tietävänsä liikaa. Valtio haluaa hävittää todistusaineiston, ja Alexkin on todistusaineistoa. Nainen painuu maan alle, mutta toistuvat murhayritykset tekevät hänet vainoharhaiseksi.
Kolme vuotta pakoilua on väsyttänyt Alexin. Hän saa sovittelevan viestin osastolta, jossa häntä pyydetään tekemään vielä yksi juttu, ja sitten hänet luvataan jättää rauhaan.

***
Vaikka välillä tekee vähän mieli puistella päätään, sivut kääntyvät silti kuin itsestään. Ei tätä pysty käsistä laskemaan. Kemisti on 500 sataa sivua kelpoa toimintaa, erottuvalla ja mieleenpainuvalla juonella. Ripauksella rakkautta - totta kai.
Sinänsä minulle ei ollut yllätys, että Meyerin Kemisti oli otteessaan pitävä kirja, sillä olenhan kiinnostuksesta lukenut (posket hehkuen) muutaman Twilightin. Yllätyin vain Kemistin älykkyydestä. Toki ymmärränhän sen, että on Twilightissakin jotain oltava, kun siitä niin suosittu on tullut.
Kemisti on nokkela, aikuisten lukuromaani. Toki on myönnettävä, että vertasin juonta Twilightiin. Nyt on nimittäin keikautettu kakku nurin. Nainen on vahvassa roolissa, ja mies kulkee kielletyn rakkauden perässä. Opettaen kauan kosketusta vailla naisen vihdoin rakastamaan.
Kirjan parasta antia on raikkaat henkilöhahmot ja erottuvuus. Alex kasvaa hienosti kokemusten myötä. Kirjan viesti on, ettei tärkeintä ole olla turvassa vaan rakastettu. Rakkaustarina-asetelma ei ole perinteinen. Nyt ei ole keksitty pyörää uudelleen vaan tehty omalla tavalla.

Ja vielä niille jotka eivät jaksa lukea: Eiköhän tästä vielä elokuvakin tule.

8 kommenttia:

  1. Minä yritin lukea Kemistiä, mutta jätin lopulta kesken n 200 sivun paikkeilla. Minä en päässet tarinaan yhtään mukaan ja minua ärsytti kirjan vainoharhaisuus ja se, että lukijalle ei tuossa vaiheessa oltu vielä selkeästi edes kerrottu mikä Alexin työpaikka oli ja kuka työnantaja jne. Viitteitä toki oli, mutta minusta kaikki oli sekavaa. Sinänsä itellä on jotenkin jännä fiilis kun oon tosiaan tykännyt Twilighteista, mutta tää ei napannut sit ollenkaan mukaansa.

    Mutta kiva että sinä tykkäsit tästä :) Aattelin et voisin ehkä joskus myöhemmin kokeilla uudelleen, jos siltä tuntuu, mutta nyt oli pakko kyllä jättää kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta alku oli kyllä sekava, mutta lopulta valkeni. Erityisesti kirja parani sitten kun Kevin isolla persoonallaan tuli matkaan mukaan.

      Kiitos kommentistasi, Mira. Ihanaa, ettei olla kaikki samasta puusta veistetty. :)

      Poista
  2. En välittänyt Twilighteista, mutta tämä on alkanut vähän kiehtoa. Mietityttää, että vertaankohan minäkin tätä sitten Twilightiin :D Pitäisi ehkä rohkeasti varata tämä vaan kirjastosta ja katsoa tuleeko lukemisesta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtökohtasesti tää ainaki on hyvin erilainen kun Twilightit. :) Uskosin että sen huomaa sitten pian, onko tämä omaan makuun. Mä tykkään trillereistä, joten siksi uppos ihan hyvin.

      Poista
  3. En ole lukenut Twilighteja, tosin ne karmeat leffat olen nähnyt pari ekaa osaa. Katsoin ne joskus teininä, kun veljeni halusi lainata ne mulle :D Sitten sattumalta just olin kipeänä seuraavana viikonloppuna eikä ollut muutakaan tekemistä...Kirjoja tuskin luen, mutta ehkä tälle Kemistille voisin kuitenkin myöntyä kun on aikuisten kirja.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta sekä elokuvat että kirjat oli hyvää viihdettä, suhtauduin niihin kuin komedioihin. Muistaakseni nauroin maha kippurassa ekalle Twilightille. 😀 Mä ihan tykkäsin tästä, eri tavalla viihdyttävä.

      Poista
  4. Odotan tätä kirjaa, vaikkakin pienellä varauksella, joten kiva kuulla että tykkäsit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä oli helppo tykätä, kelpo trilleri. Paljon toimintaa. Toivottavasti pidät.
      :)

      Poista