Halloween-haastekooste

-

Päätin tarttua Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaasteeseen (1.-31.10.2016) sillä syystunnelmointiini kuuluu joka tapauksessa olennaisena osana jännärien lukeminen. Kauhu on kirjalajeista rakkainpani, ja sieltä erityisesti ajan patinoimat teokset. Niina oli blogissaan koonnut mukavan listan ehdotuksia, joista sain valittua luettavat kirjat vaivattomasti. 
Luin haasteeseen seuraavat viisi. 

Jeff Long, Tilinteon hetki 
Jälkipyykki: Mukiinmenevä trilleri. Nyt kun olen antanut lukukokemuksen hautua, voin todeta, että kirja oli lukemisen arvoinen. Näen vieläkin mielessäni elävästi kirjan salakaupungin. Voisin kuvitella lukevani lisää Longia.

Marko Hautala, Unikoira
Jälkipyykki: Hautalaa luen ehdottomasti jatkossakin. Pidin hänen henkilöhahmoistaan, kuvasin niitä raikkaiksi ja olen edelleen samaa mieltä. Kirjassa oli myös yllättävää tilannekomiikkaa. Ihana, erilainen kauhukirjailija!

Anne Rice, Veren vangit
Jälkipyykki: Veren vangeista tykkääminen tuntui jollain tapaa väärältä. Mutta tämä oli kirjoista se, joka sai minut menemään nukkumaan myöhemmin, sillä tahdoin vain lukea ja lukea. Siirryn jatko-osaan piakkoin. 

Aino Kallas, kokoelma joka sisälsi Reigin papin, Barbara von Tisenhusenin ja Sudenmorsiamen
Jälkipyykki: Se, että pidin Aino Kallaksesta, yllätti kaikkein eniten. En ollut kuullut kirjailijasta aiemmin ja mielestäni Kallasta saisi mainostaa enemmän. Tämä oli mystinen kokemus, suosittelen.
Bram Stoker, Dracula 
Jälkipyykki: Emmin kirjastossa lainata Draculaa. Sivumäärä tuntui isolta, mutta lopulta 600 sivua ei ollut tämän klassikon kanssa yhtään liikaa. Rakastuin herrasmies van Helsingiin ja ylipäätään kirjan tunnelmiin. 
  
Niinan listalta olin jo lukenut Stephenie Meyerin Houkutuksen, Edgar Allan Poen Korppi ja kultakuoriaisen sekä muita kertomuksia, Maggie Stiefvaterin Väristyksen ja Stefan Spjutin Staalon.
Kiinnostavia olivat myös Ray Bradburyn Hullujen hautausmaan, Agatha Christien Kurpitsajuhla, Dimitri Gluhovskin Metro 2033 ja Mary Shelleyn Frankenstein, jotka siirsin lukulistaani ja luen hamassa tulevaisuudessa. Kirjailijoina minua ovat kiinnostaneet jo pitkään Erin Morgenstern ja Neil Gaiman, joihin aion tutustua. Jossain vaiheessa. 

Kommentit

  1. Jassu / Hurja Hassu Lukija28. lokakuuta 2016 klo 13.09

    Meinasin jatkaa tähän haasteeseen tuota Ricen sarjaa (Veren vangiton jo luettu), mutta se vähän jäi, kun kirja olikin niin pitkä. Dracula on hieno<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown28. lokakuuta 2016 klo 18.03

      Dracula on syystä klassikko. <3 Onneksi lopulta päätin lainata sen, vaikka eka epäilytti.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

-
Kuva
Fiona Barton kouluttaa toimittajia ja on itsekin työskennellyt pitkään toimittajana ja uutispäällikkönä Ison-Britannian suurimmissa sanomalehdissä. Hän kiroitti paljon juttuja suuriin otsikoihin kivunneista rikostapauksista ja huomasi usein miettivänsä, kuinka paljon rikoksista syytettyjen miesten vaimot tiesivät heidän puuhistaan - tai edes halusivat tietää- Näistä mietteistä syntyi Bartonin esikoisromaani Leski. (Takakannen lipareesta) Leski kertoo kolmevuotiaan tytön, Bellan, katoamisesta. Yksinhuoltaja-äiti Dawn on ollut keittämässä pastaa, ehkä vähän laitellut pyykkiäkin narulle, ja sillä välin Bella on ollut leikkimässä talon pihalla. Bellaa ei kuitenkaan kuulu takaisin, ei löydy mistään, ei koskaan, ja Dawn ensin hätääntyy, sitten musertuu, sitten etsii ja etsii. Epäillyksi nousee lopulta Glen, entinen pankkivirkailija, nykyinen autonkuljettaja, innokas nettipornon kuluttaja, Jeanien aviomies. Päälle päin näyttää, että avioliitossa menee aivan hyvin, he teeskentelevät
Lue lisää

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)

-
Kuva
Miten koirilla tehdään bisnestä ja kuka käärii rahat? Kasvattaako suosio jo sairaita koiria? Miten varmistaa, että oma lemmikki on eettinen valinta ja saa arvoisensa elämän? Kaikenkarvainen kansa on ehdoton hankinta koiran hankintaa suunnittelevalle, mutta myös koiran jo omistavalle. Kuulun itse molempiin. Poden koirakuumetta vaikka vieressä jo tuhisee! Yritän malttaa mieleni, sillä toisiin koiriin tottumaton omakoirani luultavasti stressaantuisi uudesta perheenjäsenestä, eikä kodin neliötkään anna myöten. Kaikenkarvaisen kansan luettua tuli viisaampi olo. Sain vihdoin jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä pentukauppa monimuotoisuudessaan voi olla ja minkä kaiken suhteen on oltava varuillaan. Pidin kirjan otteesta: se on koiria ehdottomasti rakastava, mutta myös ihmisten koirarakkautta ymmärtävä. Se tuo esille monta ajatusta, jotka ovat olleet minunkin mielessäni. Pitäisikö olla yli-ihminen, että pärjää koiran ruokinnan kanssa? Olenko huono koiranomistaja kun en syötä raakar
Lue lisää

Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

-
Kuva
Trisha ei antanut pakokauhulle periksi yhtäkkiä kuten käärmeen nähdessään vaan omituisesti vähitellen, maailmasta syrjään vetäytyen, ulkoisen tietoisuuden pois sulkien. Tässä tarinassa on jotain hannujakerttumaista. Trisha, 9, ja Pete, 14, lähtevät äitinsä kanssa patikkaretkelle Länsi-Mainen metsään. Avioeron tuoksinassa on Quilla tuonut lapset Bostonin lähiöstä Etelä-Maineen, ja viikonloppuisin hän tahtoo viedä lapsia sivistysmielessä milloin tutustumaan oppikirjan kanssa luontoon tai kiertokävelylle museoon. Suhde kilttiin ja osittain huomaamattomaan Trishaan ei paina äidin mieltä samoin tavoin kuin suhde murroisikäiseen Peteen, joka arvostelee jatkuvasti vanhempiensa valintoja. Jopa patikkaretkellä Trisha jää erilleen Petestä ja äidistä, ja niinpä hän aikookin näyttää heille närhen munat . Oikaisen tästä vähän. Siinäpähän miettivät, että mihin Trisha katosi! Käy tosin niin, että Trisha kadottaa suuntavaistonsa, ja eksyy. Näin kirja nostaa Trishan näyttämölle, muita ei e
Lue lisää