Katsaus Halloween-haasteeseen

-
Ajattelinpa sekoittaa lusikkani soppaan ja käydä Halloween-haasteeseen. Tarkoituksena on siis lukea teemaan sopivaa kirjallisuutta lokakuun ajan. Kauhun suuntaista minulla oli joka tapauksessa aikomuksena tässä kuussa lukea, joten oli helppo ottaa Yöpöydän kirjat-blogin haaste vastaan.



Tästä klikkaamalla pääset haasteeseen
Kirjastossa käytyäni matkaan tarttuivat seuraavat:

Bram Stokerin Dracula.


Marko Hautalan Unikoira (koska Kuokkamummo oli menossa ja halusin silti lukea Hautalaa.) 


 Aino Kallasta. Luin muutaman rivin jo kirjastossa ja vaikutti eeppiseltä.


Jeff Longin Tilinteon hetki. Tästä en sano mitään, ennen kuin olen lukenut. 


Anne Rice, Veren vangit. Vampyyrit aiheena epäilyttää, mutta katsotaan. Saattaa olla ihan helmi, mistä sen tietää? 


Kommentit

  1. Lotta / @lottareadsbooks5. lokakuuta 2016 klo 23.33

    Kivoja löytöjä teit :) Pitäisi itsekin lukea Dracula joskus! Sitä itseasiassa eilen pyörittelin kirjastossa kädessäni, mutta jätin sen vielä sinne. Pakko yrittää keskittyä oman hyllyn kirjoihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown6. lokakuuta 2016 klo 6.26

      Kiitos, ihan sormet syyhyää, että milloin pääsee lukemaan. (: Draculan ja Kallaksen lukemista odotan varmaan eniten. Mukavata haastetta!

      Poista
  2. Niina T.8. lokakuuta 2016 klo 1.28

    Tuo kyseinen Jeff Longin kirja odottelee hyllyssäni sopivaa lukufiilistä. Olen kirjailijalta lukenut aikaisemmin teoksen Vuosi nolla, mikä oli todella koukuttavaa luettavaa. Sudenmorsian on yllättävän tuore teos sisällöltään, vaikka kieli onkin jopa tarkoituksellisesti vanhahtavaa. Draculan olen joskus pelastanut hyllyyni kirjastopoistona, pitäisi paikata siis vampyyritietämystäni sen ja Ricen osalta. Ehkäpä ensi vuoden Halloweenia varten? Hienolle näyttää haastepinosi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown8. lokakuuta 2016 klo 8.23

      Draculan olen ehtinyt aloittaa. Vähän epäröin kirjastossa, otanko sitä lainkaan. Sivumäärä pelotti. Mutta onneksi otin, nyt olen jo ihastunut ! Pitäisi vaan malttaa tehdä muutakin kuin lukea...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

-
Kuva
Fiona Barton kouluttaa toimittajia ja on itsekin työskennellyt pitkään toimittajana ja uutispäällikkönä Ison-Britannian suurimmissa sanomalehdissä. Hän kiroitti paljon juttuja suuriin otsikoihin kivunneista rikostapauksista ja huomasi usein miettivänsä, kuinka paljon rikoksista syytettyjen miesten vaimot tiesivät heidän puuhistaan - tai edes halusivat tietää- Näistä mietteistä syntyi Bartonin esikoisromaani Leski. (Takakannen lipareesta) Leski kertoo kolmevuotiaan tytön, Bellan, katoamisesta. Yksinhuoltaja-äiti Dawn on ollut keittämässä pastaa, ehkä vähän laitellut pyykkiäkin narulle, ja sillä välin Bella on ollut leikkimässä talon pihalla. Bellaa ei kuitenkaan kuulu takaisin, ei löydy mistään, ei koskaan, ja Dawn ensin hätääntyy, sitten musertuu, sitten etsii ja etsii. Epäillyksi nousee lopulta Glen, entinen pankkivirkailija, nykyinen autonkuljettaja, innokas nettipornon kuluttaja, Jeanien aviomies. Päälle päin näyttää, että avioliitossa menee aivan hyvin, he teeskentelevät
Lue lisää

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)

-
Kuva
Miten koirilla tehdään bisnestä ja kuka käärii rahat? Kasvattaako suosio jo sairaita koiria? Miten varmistaa, että oma lemmikki on eettinen valinta ja saa arvoisensa elämän? Kaikenkarvainen kansa on ehdoton hankinta koiran hankintaa suunnittelevalle, mutta myös koiran jo omistavalle. Kuulun itse molempiin. Poden koirakuumetta vaikka vieressä jo tuhisee! Yritän malttaa mieleni, sillä toisiin koiriin tottumaton omakoirani luultavasti stressaantuisi uudesta perheenjäsenestä, eikä kodin neliötkään anna myöten. Kaikenkarvaisen kansan luettua tuli viisaampi olo. Sain vihdoin jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä pentukauppa monimuotoisuudessaan voi olla ja minkä kaiken suhteen on oltava varuillaan. Pidin kirjan otteesta: se on koiria ehdottomasti rakastava, mutta myös ihmisten koirarakkautta ymmärtävä. Se tuo esille monta ajatusta, jotka ovat olleet minunkin mielessäni. Pitäisikö olla yli-ihminen, että pärjää koiran ruokinnan kanssa? Olenko huono koiranomistaja kun en syötä raakar
Lue lisää

Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

-
Kuva
Trisha ei antanut pakokauhulle periksi yhtäkkiä kuten käärmeen nähdessään vaan omituisesti vähitellen, maailmasta syrjään vetäytyen, ulkoisen tietoisuuden pois sulkien. Tässä tarinassa on jotain hannujakerttumaista. Trisha, 9, ja Pete, 14, lähtevät äitinsä kanssa patikkaretkelle Länsi-Mainen metsään. Avioeron tuoksinassa on Quilla tuonut lapset Bostonin lähiöstä Etelä-Maineen, ja viikonloppuisin hän tahtoo viedä lapsia sivistysmielessä milloin tutustumaan oppikirjan kanssa luontoon tai kiertokävelylle museoon. Suhde kilttiin ja osittain huomaamattomaan Trishaan ei paina äidin mieltä samoin tavoin kuin suhde murroisikäiseen Peteen, joka arvostelee jatkuvasti vanhempiensa valintoja. Jopa patikkaretkellä Trisha jää erilleen Petestä ja äidistä, ja niinpä hän aikookin näyttää heille närhen munat . Oikaisen tästä vähän. Siinäpähän miettivät, että mihin Trisha katosi! Käy tosin niin, että Trisha kadottaa suuntavaistonsa, ja eksyy. Näin kirja nostaa Trishan näyttämölle, muita ei e
Lue lisää