sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Miksi luen?



Luen, jotta tuntisin enemmän.
Kun taas pitkästä aikaa aloin lukea enemmän, olen alkanut nähdä mitä kummallisempia unia. Näen maisemia ja paikkoja, jotka ovat monimutkaisempia kuin luulin pystyäni kuvittelemaan. Muistan paremmin värit ja sanat. Olen pohdiskeleva luonne, kirjat ovat pähkinöitä purtavaksi. Minulla on hyvä mielikuvitus, johon voisin upota päiväkausiksi. Nautin siitä, kun näen kirjan mielessäni. 

jotta löytäisin. Olen joskus ollut pitkiäkin aikoja lukematta. Silloin saatoin nähdä unia, joissa luen. Kaipaan lukemista, kuten mitä tahansa rakasta harrastusta. Tiedän, että pitkänkin tauon jälkeen tulen aina palaamaan tähän harrastukseen. En tiedä rakastanko kirjoja jopa enemmän kuin lukemista. Pienenä pidin kirjoja vain käsissäni ja pidin siitä miltä ne tuntuvat, en ollut mikään lukutoukka, mutta kasvoin kirjojen keskellä sillä siskoni luki paljon. Olen aina ollut oman tieni kulkija, enkä tuolloin halunnut ottaa siskon harrastusta omakseni. Luin omassa hiljaisuudessa, ääntä pitämättä. Rakastuin Humisevaan harjuun, romanttiseen nummimaisemaan, siskoni jalanjäljissä, kuin salaa. Välillä on ollut hankalaa löytää kiinnostavia kirjoja. En ole genrerajoittunut, löydän luettavaa monista lajeista. Lähtemättömän vaikutuksen on tehnyt Edgar Allan Poe, jonka kanssa koen sukulaissieluisuutta. Olen kokenut pientä tyhjyyden tunnetta, kun en tiedä voiko mikään kirja enää tehdä samanlaista vaikutusta. Poen ohella William Hope Hodgson teki elämää suurempaa vaikutuksen The House on the Borderlandilla, Kauhujen talolla.


Harvoin tykästyn realistisiin kirjoihin. Voi kai sanoa, että rakastun kirjoihin jotka kuvaavat parhaiten pahimpia painajaisiani. Luulin, ettei nykykirjallisuudesta löydy minulle mitään tarjottavaa, mutta voin huokaista helpotuksesta. Luin vastikään Stig Saeterbakkenilta Läpi yön -teoksen, joka toi takaisin sen tunteen, että suuria kirjoja kirjoitetaan vielä nykyäänkin, ja että sellaiseen voi törmätä milloin vain. Äärettömän surullista on se, että Saeterbakken teki kirjansa jälkeen itsemurhan. Kirjaa lukiessa tuntui, kuin olisi lukenut päiväkirjaa. Se oli miehen jäähyväinen. Jostain sieltä yön pimeistä sokkeloista löysin itsenikin. 
Läpi yön on kirja jolle toivon paljon lukijoita. (Linkistä kirjan Goodreads-sivulle.)

jotta olisin kotona. Siinä on sitä jotain, kun makaa pehmeissä völlyissä ja lukee. Ja vieressä höyryää kuppi kuumaa juotavaa. Sitä on koti minulle.

uteliaisuuttani. Suhtaudun uteliaisuudella ympäröivään maailmaan. Siksi haluan lukea paljon ja kaikenlaista. Haluan oppia viisaammilta ja ymmärtää maailmaa ja kulttuureja. Olen utelias ymmärtämään itseäni, ja kuin myös haluan ymmärtää muita. Ihmiset ovat mysteerejä.

rakkauttani. Kirjoitan jonkun verran runoja ja kaikki mitä kirjoitan on aina surullista. Kirjoistakin valitsen usein ne surullisimmat tarinat. Varmasti lukeminen on minulle myös eskapismiä eli pakoa todellisuudesta, haluan upota traagisiin päiväuniini. Jos elämä kusee tosi pahasti, en pysty lukemaan ollenkaan. Elämän perustusten pitää olla paikoillaan, jotta pystyn keskittymään. Kirjat, sanat yleensäkin, ovat minulle omaisinta ilmaisua. Olen tavattoman huono ilmaisemaan itseäni puhumalla. Riitatilanteissa saatan kirjoittaa paperille ajatukseni, sillä muuten olisin mykkä. Kasvuvuosien kivussa kirjoittaminen oli terapiani.

vastapainona. Lukeminen ja siitä kirjoittaminen on ehkä huonoa vastapainoa toimittajan työlle, koska niissä on paljon yhtäläisyyksiä. Haastatteluissakin eläydyn siihen mitä kuulen, pyrin ymmärtämään ihmisiä ja ilmiöitä ja sen jälkeen kirjoitan ylös parhaani mukaan. Toimittajana tekstit on kuitenkin aina jossain määrin pakollisia ja arvostelun alaisia. Tässä saan eläytyä ja kirjoittaa vapaaehtoisesti, kirjoittaa sillä tavalla kuin haluan, ilman vaatimuksia, ja omistaa omia mielipiteitä.

Miksi sinä?

8 kommenttia:

  1. Löytää uusia maailmoja ja ajatuksia. Saa rentoutua tai oppia uutta. Lukeminen on hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, se on mielen matkustelua. Lukemalla pääsee mitä ihmeellisimpiin paikkoihin!

      Poista
  2. Kaiketi se on tapa elää. Minullakin oli taukoja, jopa vuosia. Lukeminen syyllisti, että ajan olisi voinut käyttää muuhun. Lukeminen on vain ihanaa ja mä rakastan mun kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, luetaan syyllisyyttä tuntematta. <3 Se on hyvä tapa käyttää aikaansa, jos sitä itse rakastaa.

      Poista
  3. Kiva postaus! Taukoja on ollut mullakin, pitkiä taukoja. Mulla on sama, jos elämän perustukset ei ole paikoillaan, en pysty lukemaankaan. Ehkä harvakseltaan jos ollenkaan. Lukeminen on mulle kokemus, hieno harrastus josta saa niin paljon. Se tunne kun uppoutuu kirjaan ja nauttii, se on sitä mitä haluan tehdä. Haluan ymmärtää, enkä sulkea silmiäni maailmalta.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Kun tuossa ylempänä puhuttiin syyllisyyden tunteesta, niin mulla on joskus syyllinen olo, kun teen jotain yhdentekevää, enkä ole lukemassa. Tuntuu, että on niin paljon kirjoja jotka tahdon lukea, ja huolestuttaa ihan, että ehtiikö sitä koskaan. (: Mutta pienet ovat siis huolenaiheeni...

      Kirjoihin, musiikkiin, elokuviin, kaikkiin näihin on ihana upota. <3 Ei elämässä olisi mitään mieltä ilman niitä.

      Poista
  4. Hieno kirjoitus. :) Puit sanoiksi niitä ajatuksia, mitä minullakin on lukemisesta. Kun on pitkä tauko lukemisessa, huomaa että näkee vähemmän uniakin. Minulle etenkin fantasiakirjallisuus, ja ehkä samasta syystä myös historialliset kirjat, ovat mukava pakomatka johonkin täysin erilaiseen maailmaan. Huomaan myös monesti valitsevani surullisia tarinoita luettavaksi, joku niissäkin vetää puoleensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen laittaa kyllä mielikuvituksen kivasti liikeelle. On ihanaa paeta niitten kanssa. Mulla on tuo sama, että luen paljon surullisia tarinoita, kevyempää kirjallisuutta tulee (ehkä liiankin) vähän luettua.

      Poista