Aino Kallas: Reigin pappi (1926), Barbara von Tisenhusen (1923), Sudenmorsian (1928)

Näin ovat taivaan tähdet alusta alkaen minut tuskan ja kuoleman lapseksi tienneet, ja Skorpioni on minun merkkini ollut. 

Aino Kallas, Reigin pappi

Aino Kallaksen 1920-luvulla kirjoitetussa kokoelmateoksessa sukelletaan taikauskon, teloitusten ja luokkajakojen maailmaan. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Liivinmaalle (historiallinen alue, joka käsittää nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian). Kristinusko saa kirjassa ison osan, sillä maa-alueella on tehty 1000-luvun alussa ristiretkiä pakanauskontojen hävittämiseksi. Taikausko elää vielä kirjan sivuilla.

Reigin pappi 

Anno 1592 syntynyt Paavali Anteronpoika Lempelius, tuntee sydämessään vihaa, vimmaa ja kiivautta, joka on tullut häneen taakkana tähtitaivaan eläinradalta. Isänsä pappissukua kunnoittaen lähtee hän samalle tielle, ja päätyy kaukokaipuussaan Liivinmaalle Tallinnaan pappismieheksi. Löytää hän hyväsukuisen neitsyenkin, Catharinan, joka on hipiältään puhdas ja kuin valkaistu, niin kuin rantakivet, jotka kauvan ovat veden rajassa viruneet ja ovat siliät käden koskettaa. Ikävän sattumuksen kautta Lempeliuksesta tulee Reigin pappi, virka on sellainen, että siihen virkaheiton tehnyt pappismieskin voitiin ottaa. Liivinmaalla papin vaimo tustustuu papinapulaiseen Jonas Kempeen, josta syyttyy rakkaus, joka kuolemaan päättyy. 

Tämä oli tarinoista lempparini! 

Barbara von Tisenhusen

Barbara von Tisenhusen, aatelisnainen, tahtoo vastoin Pärnun sopimusta ottaa mieheksensä rahvaan kirjanpitäjän. Pärnun sopimukseen on kirjoitettu, että jalosukuiset neitsyet eivät avioliittoja solmisi alhaissukuisten kanssa, vaan verensä puhtaana pitäisivät. Barbara karkaa kirjanpitäjänsä kanssa, ja tätä ei Tisenhusenin kiivas suku katso hyvällä, vaan vaatii kuolemaa petturisiskolle. 

Sudenmorsian

Sudenmorsian on tarinoista siinä erilainen, että se ottaa taruainekset käyttöön. Sudenmorsian kertoo Metsän Hengen Aalon ja metsävahti Priidikin rakkaudesta. Vaikka Priidik näki, että Aalolla oli vasemman rinnan alla ruskia luoma, niinkuin piskuisen yöperhosen siipi, jota rahvas myös tulenkirjoiksi elikkä noidanluomaksi kutsuu, ihastuu hän tähän punatukkaiseen, säyseään naiseen. Öisin katoaa tämä kaunis nainen hänen viereltänsä, ja alkaa Priidik epäillä suopursun hajun huomatessaan; ethän toki ihmissutena öisin juokse, vaimo?  

Kirjaa ymmärtää paremmin, kun muistelee ensin mitä onkaan historian tunneilla opittu. Minun ainakin piti kaikki tarkistaa tapahtumia netistä, sillä Viron historia on painunut unholaan. Kirjan tarinoita, Reigin pappia, Barbara von Tisenhusenia ja Sudenmorsianta yhdistää jokaista niiden traaginen päätös kuolemaan. Kahdessa ensimmäisessä kielletty rakkaus joko eri säätyläisen kanssa tai aviorikos johtaa kuolemaan.

Kirja ei kosketa rajuista tapahtumistaan huolimatta, ja välillä on hankala keskittyä. Takaisin jouduin palaamaan monta kertaa. Kieli on vanhahtavaa, mutta ei niin vanhakantaista etteikö sitä ymmärtää voisi. Kirjal saa ymmärtämään, että olen etuoikeutettu saadessani rakastaa ketä ikinä tahdon, eikä kukaan tule minua järvenjäähän siksi upottamaan. Vaikka kirjan tapahtumat tuntuvat uskomattomilta, ei tarvitse epäillä hetkeäkään, etteikö niin olisi tehty. Eikä niin kauan aikaa sitten. Kirja sai pohtimaan, mikä nykyaikana on yhtä hullua. Nyt tuuditaudutaan siihen, että tämä aika on sivistynyt. Mutta ihmisiä jaotellaan eriarvoisiksi. Omanlaisiaan, erilaisia ristiretkiä tehdään.