sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Aino Kallas: Reigin pappi (1926), Barbara von Tisenhusen (1923), Sudenmorsian (1928)


Näin ovat taivaan tähdet alusta alkaen minut tuskan ja kuoleman lapseksi tienneet, ja Skorpioni on minun merkkini ollut. 
Aino Kallas, Reigin pappi



Aino Kallaksen 1920-luvulla kirjoitetussa kokoelmateoksessa sukelletaan taikauskon, teloitusten ja luokkajakojen maailmaan. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Liivinmaalle (historiallinen alue, joka käsittää nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian). Kristinusko saa kirjassa ison osan, sillä maa-alueella on tehty 1000-luvun alussa ristiretkiä pakanauskontojen hävittämiseksi. Taikausko elää vielä kirjan sivuilla.
Reigin pappi 
Anno 1592 syntynyt Paavali Anteronpoika Lempelius, tuntee sydämessään vihaa, vimmaa ja kiivautta, joka on tullut häneen taakkana tähtitaivaan eläinradalta. Isänsä pappissukua kunnoittaen lähtee hän samalle tielle, ja päätyy kaukokaipuussaan Liivinmaalle Tallinnaan pappismieheksi. Löytää hän hyväsukuisen neitsyenkin, Catharinan, joka on hipiältään puhdas ja kuin valkaistu, niin kuin rantakivet, jotka kauvan ovat veden rajassa viruneet ja ovat siliät käden koskettaa. Ikävän sattumuksen kautta Lempeliuksesta tulee Reigin pappi, virka on sellainen, että siihen virkaheiton tehnyt pappismieskin voitiin ottaa. Liivinmaalla papin vaimo tustustuu papinapulaiseen Jonas Kempeen, josta syyttyy rakkaus, joka kuolemaan päättyy. 
Tämä oli tarinoista lempparini! 
Barbara von Tisenhusen
Barbara von Tisenhusen, aatelisnainen, tahtoo vastoin Pärnun sopimusta ottaa mieheksensä rahvaan kirjanpitäjän. Pärnun sopimukseen on kirjoitettu, että jalosukuiset neitsyet eivät avioliittoja solmisi alhaissukuisten kanssa, vaan verensä puhtaana pitäisivät. Barbara karkaa kirjanpitäjänsä kanssa, ja tätä ei Tisenhusenin kiivas suku katso hyvällä, vaan vaatii kuolemaa petturisiskolle. 
Sudenmorsian
Sudenmorsian on tarinoista siinä erilainen, että se ottaa taruainekset käyttöön. Sudenmorsian kertoo Metsän Hengen Aalon ja metsävahti Priidikin rakkaudesta. Vaikka Priidik näki, että Aalolla oli vasemman rinnan alla ruskia luoma, niinkuin piskuisen yöperhosen siipi, jota rahvas myös tulenkirjoiksi elikkä noidanluomaksi kutsuu, ihastuu hän tähän punatukkaiseen, säyseään naiseen. Öisin katoaa tämä kaunis nainen hänen viereltänsä, ja alkaa Priidik epäillä suopursun hajun huomatessaan; ethän toki ihmissutena öisin juokse, vaimo?  
Kirjaa ymmärtää paremmin, kun muistelee ensin mitä onkaan historian tunneilla opittu. Minun ainakin piti kaikki tarkistaa tapahtumia netistä, sillä Viron historia on painunut unholaan. Kirjan tarinoita, Reigin pappia, Barbara von Tisenhusenia ja Sudenmorsianta yhdistää jokaista niiden traaginen päätös kuolemaan. Kahdessa ensimmäisessä kielletty rakkaus joko eri säätyläisen kanssa tai aviorikos johtaa kuolemaan.
Kirja ei kosketa rajuista tapahtumistaan huolimatta, ja välillä on hankala keskittyä. Takaisin jouduin palaamaan monta kertaa. Kieli on vanhahtavaa, mutta ei niin vanhakantaista etteikö sitä ymmärtää voisi. Kirjal saa ymmärtämään, että olen etuoikeutettu saadessani rakastaa ketä ikinä tahdon, eikä kukaan tule minua järvenjäähän siksi upottamaan. Vaikka kirjan tapahtumat tuntuvat uskomattomilta, ei tarvitse epäillä hetkeäkään, etteikö niin olisi tehty. Eikä niin kauan aikaa sitten. Kirja sai pohtimaan, mikä nykyaikana on yhtä hullua. Nyt tuuditaudutaan siihen, että tämä aika on sivistynyt. Mutta ihmisiä jaotellaan eriarvoisiksi. Omanlaisiaan, erilaisia ristiretkiä tehdään.

4 kommenttia:

  1. Minulla on tuollainen kokoelmaversio ja sitten nykyasuisena Sudenmorsian Seven-pokkarina. Kokoelmassa on samat kertomukset. Olen lukenut vasta Sudenmorsiamen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä tarinoita voikin varmasti lukea yhden nyt ja toisen myöhemmin, ettei tule yliannostus Kallasta. Yllätyin kuitenkin että tätä oli näin nopea ja kevyt lukea.

      Poista
  2. Hienoa pohdintaa lopussa, ajat muuttuvat mutta ongelmat kuitenkin pysyvät. Naamioituvat vaan eri kuosiin, mutta kuitenkin. Ja vaikka tietenkin aika radikaali ero on varmasti siinä, että nyt juuri saa rakastaa ketä haluaa, mutta kyllä sitä eriarvoistamista on tänäkin päivänä. Suomessa asiat nyt vielä on suht-hyvin sen suhteen.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onni on asua täällä! (: Vaikka joskus tuleekin naristua ihan turhasta.. Mutta se on kai ihan inhimillistä. (;

      Poista